Tunnetko matka-aika- ja ylityökorvauskäytännöt?

Reilut käytännöt ja asioista avoimesti sopiminen ovat sekä työnantajan että työntekijän etu. Matka-aika- ja ylityökorvaukset voivat olla epäselviä, jos niitä ei ole käsitelty työsopimuksessa tai työyhteisössä. Mitä niistä sitten kannattaa tietää ja millaisiin tilanteisiin varautua?

Taide- ja kulttuurialan asiantuntijatyössä yksi työn parhaista puolista on työn imu. Työ voi kuitenkin sisältää pitkiä ja moniosaisia työpäiviä sekä matkustamista, minkä vuoksi korvauskäytännöistä huolehtiminen on erityisen tärkeää. Koska asiantuntijatyö kuuluu työaikalain soveltamisalaan, joten korvauskäytännöt on saatava lainmukaisiksi ja selkeiksi.

Matkakustannuskorvaukset kuntoon avoimesti sopimalla

Työntekijällä, joka joutuu matkustamaan työnsä vuoksi, on oikeus saada korvaus matkakustannuksistaan. Tämä voi tarkoittaa matkalippujen korvausta tai kilometrikorvausta oman auton käytöstä, päivärahaa sekä ateriakorvausta. Yleensä käytännöt määritellään työehtosopimuksessa, mutta TES-sopimuksettomissa organisaatioissa ne on sovittava työpaikkakohtaisesti.

Yksityisellä sektorilla sopimista tukevat muun muassa Verohallinnon päätökset verovapaista matkakustannuksista ja valtion matkustussäännöt. Myös yrittäjän tai freelancerin kannattaa huomioida matkakustannuskorvaukset osana sopimista, sillä ne ovat pieni ja perusteltu lisä laskutettavaksi.

Matkalippujen korvaaminen ja kilometrikorvaukset ovatkin usein kunnossa, mutta epäselvää on erityisesti matkustamiseen käytetyn ajan korvaaminen. Mukaan on tullut myös uusia kysymyksiä hybridityön ja paikkariippumattoman työn yleistyessä. Työaikalain mukainen työaikakäsite on paikkariippumaton: työaikaa on työhön käytetty aika riippumatta siitä, missä työ tehdään.

Matka-ajan korvaamisen kysymyksiä

Matka-aika luetaan työaikaan, kun matkustaminen on osa työsuoritusta tai kiinteä osa sitä, kuten siirtyminen työntekopaikasta toiseen päivän aikana. Reilua on myös laskea kodin ja työpaikan välinen matka-aika työajaksi, jos työtä on mahdollista tehdä mobiilisti ja matka-aika on huomattavan pitkä.

Ylemmät toimihenkilöt voivat usein työskennellä esimerkiksi junassa tai lentokoneessa. Siksi on tärkeää sopia etukäteen, voiko ja aikooko työntekijä tehdä työtehtäviään matkustusaikana. Tällöin matkustamiseen käytetty aika voidaan katsoa työajaksi.

Jos työntekijä matkustaa säännöllisen työajan ulkopuolella, esimerkiksi sunnuntai-iltana maanantaina alkavaa työtehtävää varten, matkustusaikaa ei työlain perusteella lasketa työajaksi, vaikka matkustaminen tapahtuisi työnantajan määräyksestä. Tällaisessa tilanteessa työntekijälle kuitenkin kuuluu päiväraha ja matkakustannusten korvaus.

Vapaa-aikaan sijoittuvan matka-ajan korvaamisesta on aina sovittava erikseen. Ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestö (YTN) suosittelee, että tällaisessa tilanteessa matka-aika korvataan tunti tunnista -periaatteella. Ajantasaiset kirjaukset kannattaa tarkistaa omaan työsuhteeseen sovellettavasta työehtosopimuksesta sekä virallisista lähteistä (www.ytn.fi, www.finlex.fi).

Ylitöiden korvaaminen vaatii yksityiskohdista keskustelemista

Sekä työnantajan että työntekijän on tunnettava ylityötä koskevat työaikalain sekä sovellettavan työehtosopimuksen ehdot. Työsopimukseen on suositeltavaa sisällyttää viittaus sovellettavaan työehtosopimukseen (TES), johon ylityökäytännöt ankkuroituvat. Koska taide- ja kulttuurialalla ei ole omaa yleissitovaa TES:iä, viittaus kannattaa tehdä riittävän laaja-alaiseen TES:iin, kuten KVTESiin tai Journalistiliiton TES:iin, joista löytyy vastauksia moniin käytännön kysymyksiin.

Hyvän perustan antaa myös TAKUn ja Akavan Erityisalojen laatima Taide- ja kulttuurialan työsuhteen ehdot -julkaisu (pdf), joka on saatavilla TAKUn verkkosivuilla.

Tapahtuma-alan sesonkiluontoisuus aiheuttaa ajoittain ylityöpainetta, minkä vuoksi työyhteisöön on hyvä luoda yhdenvertaiset käytännöt esimerkiksi ammattiryhmittäin. Työnantajan kanssa on lisäksi sovittava erikseen viestinnän ja markkinoinnin työtehtävien mahdollisesta päivystyksestä ja tämän työajan korvauksesta. Freelancerin on myös syytä huomioida ylityö sopimusehdoissaan ja hinnoittelussaan.

Harmaa ylityö on haitallista

Epäselviä tilanteita syntyy erityisesti niin sanotusta harmaasta ylityöstä, jota kertyy usein työnteon reuna-alueilla. Tämä tarkoittaa työtä, josta ei makseta lainkaan korvausta tai josta kuuluisi maksaa ylityökorvaus, mutta sitä ei tosiasiassa makseta. Usein jo asian ottaminen puheeksi ratkaisee tilanteen.

Jatkuva vapaaehtoinen työajan ylittäminen on haitallista sekä työntekijälle että koko työyhteisölle. Vaikka joustavuus on joskus tarpeen, se voi huomaamatta johtaa haitallisiin normeihin työyhteisössä.

Liukuva työaika on tarkoitettu henkilökohtaisiin joustoihin, eikä se saa johtaa siihen, että työn ruuhkautumisesta johtuva työajan venyminen muodostuu pysyväksi ratkaisuksi. Liukuvan työajan käytöllä ei voi ohittaa työaikalain tai TESin lisä- ja ylityösääntelyä.

Reilut käytännöt tukevat kaikkia

Työaikalain tunteminen ja avoin keskustelukulttuuri auttavat pitämään käytännöt selkeinä ja reiluina. Selkeät käytännöt heijastavat organisaation arvoja ja vaikuttavat työtyytyväisyyteen, työnantajamielikuvaan sekä vetovoimaan.

Kaikkien etu on, että toistuvat käytännöt sekä korvaustavat kirjataan työsopimukseen ja niistä keskustellaan avoimesti työyhteisössä. Taide- ja kulttuurialan työelämän käytäntöjä tulee kehittää yhdessä, sillä kestävä ja reilu työelämä rakentuu arjen teoista ja yhteisistä pelisäännöistä.