Luovien alojen itsensätyöllistäjien aseman parantaminen: ideoista konkretiaan

Viime vuosina on Suomessa esitelty monia uusia käytäntöjä, malleja tai rakenteellisia uudistuksia, joilla pyritään parantamaan luovien alojen itsensätyöllistäjien työolosuhteita. Millaisia voisivat olla seuraavat askeleet ideoista kohti konkretiaa?

Osa luoduista malleista on hallinnollisten instituutioiden yhdessä sidosryhmiensä kanssa alulle panemia. Toiset ovat syntyneet luovien alojen työntekijöiden tai heitä edustavien organisaatioiden aloitteesta. Näitä ovat taiteilijapalkka, aluekeskusmalli, allianssimalli, perustulo, Euroopan unionin kilpailulain tulkinnan uudistus ja osuuskunnat sekä erilaiset itsensätyöllistäjien yhteisöt. Näistä malleista ja käytännöistä on julkaistu esityksiä, selvityksiä ja tutkimuksia. Lookout-hankkeessa tarkasteltiin olemassa olevien julkaisujen pohjalta näitä malleja ja niiden mahdollisia vaikutuksia luovien alojen työllisyyteen ja työelämäolosuhteisiin. Selvityksen perusteella voi suositella suunnitelmien viemistä käytäntöön.

Taiteilijapalkka

OKM ja monet muut keskeiset kulttuuripolitiikan toimijat ehdottivat keväällä taiteilijapalkan noteeraamista hallitusohjelmassa. Taustalla ovat monet tutkimustulokset itsensätyöllistäjätaiteilijoiden työoloista sekä politiikkadokumentit, kuten Taide- ja taidepolitiikan suuntaviivat (2018) ja Kulttuurin aika on nyt ja aina (2022). Niissä taiteilijoiden työasema ja -olosuhteet nostetaan keskeiseksi ohjelmalliseksi muutoskohteeksi.

Äänekkäimmin kulttuuripolitiikassa taiteilijapalkan puolesta on viime vuosina puhunut TAIKEn johtajana toiminut Paula Tuovinen. Hänen mukaansa se voisi korvata valtion pitkäkestoisemmat taiteilija-apurahat. Hän mukaansa taiteilijapalkka parantaisi taiteilijan sosiaalista asemaa paremman palkkatulon, eläkkeen ja työttömyysturvan kautta. Lisäksi se antaisi taiteilijoille mahdollisuuden keskittyä työssään taiteeseen. Hän on esittänyt kolmivuotista taiteilijapalkkakokeilua Suomeen erillisellä rahoituksella.

Malli on myös herättänyt taiteilijoiden ja heidän järjestöjensä keskuudessa kritiikkiä: Palkkamalli saattaisi vaikuttaa negatiivisesti joillain aloilla hyvin toimivaan apurahajärjestelmään. Hallinnossa mallia on epäilty sen kalleuden vuoksi. Sen on arvioitu lisäävän taiteen tukikustannuksia yli puolella nykyisestä.

Aluekeskusmalli

Aluekeskusmalli on hieman eri muodoissaan käytössä tanssin, elokuvan ja valokuvan aloilla. Kaikkia eri alojen aluekeskuksia yhdistää tavoite parantaa oman alan taiteilijoiden työolosuhteita sekä lisätä taiteilijoiden työllisyyttä ja työllistymistä. Ne ovat kiinnittäneet erityisesti huomiota itsensätyöllistäjien heikkoon työmarkkina-asemaan.

Parhaiten luovien alojen työllistymisen edistämisessä parantamisessa selvityksen mukaan onnistuvat tanssin aluekeskukset, jotka tarjosivat vuonna 2021 palkattuja tehtäviä 508:lle jäsenelleen. Työtilaisuuksien lisäksi tanssin aluekeskukset tarjoavat jäsenilleen verkostoja, vertaisryhmätukea sekä monenlaisia asiantuntijapalveluja sosiaaliturvaan ja työterveyteen liittyen. Kaikista aluekeskuksista niiden aloilla työskentelevät löytävät verkostoja sekä tietoa alan työelämäkäytänteistä.

Allianssimalli

Allianssimalli on käytössä esittävissä taiteissa Norjassa ja Ruotsissa. Myös Suomessa mallista tehtiin selvitys 2019, jossa todettiin, että täälläkin sitä voitaisiin pilotoida esittävien taiteiden aloilla. Allianssimalli on ikään kuin versio taiteilijapalkasta: tarkoitus on taata pitkäkestoisempi, yhtenäisempi ja suurempi toimeentulo taiteilijoille (erityisesti itsensätyöllistäjille) sekä varmistaa heidän verotus-, sosiaaliturva- ja eläkemenettelyjensä samanlaisuus muiden palkansaajien kanssa. Allianssimallissa palkan maksuvastuu olisi taidelaitoksilla, ammattijärjestöillä ja valtiolla yhdessä.

Suomeen ehdotettu kokeilu kuitenkin kaatui kritiikkiin, joka oli samanlaista kuin taiteilijapalkkaa kohtaan. Osa esitykseen lausunnon antaneista kritisoi myös sitä, että allianssin työntekijän oikeudellista asemaa ei ole kyetty määrittelemään selkeästi. Lisäksi mallia kritisoitiin siitä, että se esittäviin taiteisiin keskittyessään kohtelisi taiteen aloja eriarvoisesti.

Perustulo

Useimmiten puhutaan universaalista perustulosta. Se on vastikkeetonta tuloa, joka kohdistetaan kaikille kansalaisille näiden asemasta, tuloista tai työtilanteesta riippumatta. Perustulo korvaa sosiaaliturvan osittain tai kokonaan.

Skotlannissa alkoi syksyllä 2022 kolmivuotinen kokeilu, jossa 2 000:lle esittävien taiteiden freelance- ja yksinyrittäjätaiteilijalle maksetaan 325 euroa viikossa perustuloa. Ensimmäiset tulokset seurantatutkimuksista ovat olleet taiteilijoiden työolosuhteiden ja -hyvinvoinnin kannalta rohkaisevia.

Suomessa perustulo on tutkimusten mukaan luovilla aloilla työskentelevien mielestä halutuin ratkaisu ansiotulojen ja sosiaaliturvan parantamiseksi. Sen katsotaan soveltuvan nykypäivän monipaikkaiseen ja -alaiseen työelämään muita malleja paremmin. Se antaa vapaammat kädet luovia eri työtehtävien ja -asemien välillä ilman, että se heikentää sosiaaliturvaa. Monet ajattelevat sen mahdollistavan nykyistä paremmin keskittymisen taiteelliseen työhön.

Euroopan unionin kilpailulainsäädännön uusi tulkinta

Luovien alojen freelancereiden ja yksinyrittäjien järjestäytymisestä on käyty paljon keskustelua läpi 2000-luvun. Euroopan unionin kilpailulain aiemman tulkinnan mukaan toiminimiyrittäjien ja freelancereiden järjestäytyminen voitiin tulkita kartellin rakentamiseksi ja kilpailulain vastaiseksi.

Syksyllä 2022 EU:n komissio antoi uudet soveltamisohjeet kilpailulaista. Sen mukaan yksinyrittäjät, itsensätyöllistäjät ja alustatyöntekijät voivat järjestäytyä ja kollektiivisesti neuvotella palkkioistaan, palkoistaan ja työehdoistaan ilman, että se on ristiriidassa lain kanssa.

Taiteen ja luovien alojen ammattijärjestöt katsovat uudistuksen edistävän merkittävästi itsensätyöllistäjien työmarkkina-asemaa. Ne näkevät sen itsensätyöllistäjien mahdollisuutena lähitulevaisuudessa neuvotella palkkioitaan ylöspäin ja tulojaan lähemmäs muiden alojen ansiotasoa. Niiden mukaan itsensätyöllistäjät voivat nyt kollektiivisesti myös parantaa töidensä hallinta-, käyttö- ja ansaintaoikeuksia. Vuoden 2023 varrella järjestöt ovat kannustaneet freelancereita ja yksinyrittäjiä järjestäytymiseen mainoksin ja tilaisuuksin.

Osuuskunnat

Suomessa toimii kymmeniä luovien alojen työosuuskuntia. Monet niistä keskittyvät tietyille taiteenaloille, mutta on myös suurempia monialaisia osuuskuntia. Ne koetaan merkittäviksi erityisesti aloittavien, opiskelunsa juuri lopettaneiden luovien alojen ammattilaisten työllistymisessä.

Ensinnäkin osuuskunnat tarjoavat jäsenilleen työtehtäviä ja -tilaisuuksia. Toiseksi niissä tai niiden avulla nuoret itsensä työllistäjät voivat yhteisön tukemana kokeilla siipiään yrittäjänä tai freelancerina. Kolmanneksi ne tarjoavat asiakas- ja kumppaniverkostoja aloittaville itsensätyöllistäjille. Neljänneksi niillä on erilaisia perustyötä tukevia asiantuntijapalveluja (esim. laskutus- ja lakiapu) itsensätyöllistäjille.

Mitä seuraavaksi?

Luovien alojen itsensätyöllistäjien aseman parantamiseksi on siis olemassa monia, joskaan ei välttämättä ongelmattomia, tapoja, esityksiä ja malleja.

Mahdollisimman pian olisi hyvä ottaa konkreettisia askelia eteenpäin:

1) Osuuskuntien vaikutuksia työn ja työolosuhteiden parantamiseksi olisi tutkittava lisää ja pohdittava tutkimustietoon perustuen uudenlaisia keinoja tukea niiden hyviä käytäntöjä julkisrahoitteisesti.

2) Taiteilijapalkan, allianssimallin tai perustulon vaikutusta itsensätyöllistäjien työhön ja sosiaaliturvaan tulisi testata kolmevuotisella kokeilulla, jossa voitaisiin myös soveltaa, sekoittaa ja kokeilla erilaisia toteutusmalleja. Esimerkkinä voisi toimi Skotlannin taitelijoiden perustulokokeilu.

3) Aluekeskusten työllistävää toimintaa tulisi tukea nykyistä enemmän ja selvittää mahdollisuuksia laajentaa aluekeskusmallia myös uusille aloille.

4) Euroopan komission kilpailulainsäädännön soveltamisohjeiden vaikutusta luovien alojen itsensätyöllistäjien työmarkkina-asemaan ja työolosuhteisiin tulisi selvittää seurantatutkimuksella.

5) Olisi tarpeen, että oppilaitokset huomioisivat nykyistä enemmän opetuksessaan työolosuhteiden parantamiseen pyrkivät poliittiset, kollektiiviset ja rakenteelliset käytännöt.

Miikka Pyykkönen on kulttuuripolitiikan professori Jyväskylän yliopistossa. Hän johti ESR-rahoitteisessa, luovien alojen opiskelijoiden työllistymisen parantamiseen tähdänneessä Lookout-hankkeessa Jyväskylän yliopiston osahanketta, jossa selvitettiin erilaisia työllistymisen tukimalleja. Vuosina 2021-23 toiminutta hanketta johti Humanistisen ammattikorkeakoulun lehtori Sanna Pekkinen.