Työttömyysturvan tulee kattaa myös epätyypillinen työ

Kentältä kuuluu viestiä työvoimaviranomaisen omassa työssä työllistymistä ja yrittäjyyttä koskevien tulkintojen kiristymisestä. Kun luoville aloille tyypilliset tavat etsiä työtilaisuuksia tuottavat ongelmia työttömyysturvajärjestelmän kanssa, pahimmillaan järjestelmä passivoi ja tuottaa väliinputoajia.

Aluksi muistutus: työttömyysturva on vakuutus työttömyyden, ei tulottomuuden varalta, eikä työttömyysturvaa ole tarkoitettu tukemaan kannattamatonta yritystoimintaa.

Periaatteessa tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää: työttömyysetuuteen tulisi olla oikeus silloin, kun työnhakija on valmis ottamaan vastaan kokoaikatyötä.

Viranomaisen on kuitenkin etuuspäätöstä tehdessään selvitettävä myös, missä määrin työnhakija työllistyy omassa työssään. Entä mikä on päätoimista yritystoimintaa? Onko sitä oman työn myyntiä edistävien nettisivujen, ammatillisten verkostojen, ammattitaidon tai työkyvyn ylläpito, vai pitäisikö nämä nähdä alalle tyypillisenä tapana löytää työtä?

Pienet keikat eivät enää kannata

Keräsimme Jyväskylän yliopiston tutkimushankkeessa vuodenvaihteessa 2024—2025 muun muassa taiteen ja kulttuurin alojen itsensätyöllistäjiltä aineiston, jonka avulla halusimme luoda tarkempaa kuvaa prekaarien korkeakoulutettujen kohtaamisista työvoimaviranomaisten kanssa.

Vastauksissa korostui varautuneisuus etuusjärjestelmää ja sen edustajia kohtaan: moni piti itsensätyöllistäjän asemaa jopa niin kehnona, että sitä olisi parasta välttää kokonaan.

Tilannetta on entisestään heikentänyt työttömyysturvan suojaosan poisto. Moni luovien alojen työntekijä kertoo lopettaneensa yksittäisten keikkojen vastaanottamisen, koska se ei enää kannata taloudellisesti. Samalla löyhtyvät ennen työttömyysaikaa luodut kontaktit työnantajiin.

Vertaisverkosto tukee, mutta voi myös johtaa harhaan

Työvoimaviranomaisen tulkinnat siitä, millainen aktiivisuus on omassa työssä työllistymistä, vaihtelevat. Tutkimuksessamme tämä näkyi siinä, että vain 18 prosenttia vastaajista piti työvoimaviranomaisten päätöksiä johdonmukaisina.

Epäjohdonmukaisuuden kokemukseen vaikuttaa todennäköisesti myös se, että suurin osa vastanneista pitää tärkeimpänä tietolähteenään työttömyysetuusjärjestelmää koskevissa kysymyksissä vertaisverkostoja: kollegoja, ystäviä, perhettä ja sosiaalista mediaa. Tämä kielii siitä, että virallisia kanavia pitkin työttömyysturvasta on vaikea saada yksiselitteistä tietoa.

Kun erilaisia kokemuksia jaetaan kollegojen kesken, tilanteista löytyy helposti yhteisiä nimittäjiä, mutta osa viranomaisen kannalta olennaisista työhistorian yksityiskohdista voi jäädä piiloon. On toki hyvä kysymys, millaisten menneisyyden yksityiskohtien on syytä vaikuttaa nykyhetken työttömyysturvaa koskeviin ratkaisuihin.

Apurahatyöskentelyn rajaukset ongelmallisia

Olisi houkuttelevaa ajatella, että tulevien työmahdollisuuksien edistäminen alalle tyypillisin tavoin olisi työttömyysaikana sallittua siinä missä työhakemusten kirjoittaminenkin. Tutkimusaineistomme perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että työvoimaviranomainen tulkitsee tällä hetkellä omassa työssä työllistymistä ja yritystoiminnan päätoimisuutta taide- ja kulttuurialoilla erittäin tiukasti.

Päätökset, jotka taide- ja kulttuurialojen freelancerit ovat kokeneet virheellisiksi, liittyvät usein nimenomaan oman alan työllistymistä edistävään toimintaan. Sellaisia ovat olleet esimerkiksi sovittua näyttelyä varten tehtyjen maalausten viimeistelyt, jotka olisi ollut mahdollista tehdä myös kokoaikatyön ohessa. Kokoaikaiseksi yrittäjyydeksi viranomainen on vastaajien mukaan tulkinnut myös esimerkiksi apurahakaudella valmistuneita mutta sen jälkeen julkaistuja kirjoja ja musiikkikappaleita. Kirjailijoille ja muusikoille ongelmia tuottavat jälkikäteen maksettavat tekijänoikeuskorvaukset.

Tiukka linja ei koske vain uusia työttömyysetuuspäätöksiä, vaan sekä julkisuudessa että tutkimusaineistossamme on noussut esiin tapauksia, joissa työnhakija on joutunut maksamaan takaisin jopa vuosia sitten saamiaan etuuksia. Tyypillisesti syynä on ollut muuttunut tulkinta hakijan työmarkkina-asemasta, kun alun perin sivutoimiseksi arvioitu yrittäjyys onkin jälkikäteen tulkittu kokoaikaiseksi. Myös viranomaisen virheistä johtuvia takaisinperintäpäätöksiä on uutisoitu.

Työnhakijan oikeusturvan kannalta on olennaista, että paikkansapitävää tietoa olisi saatavilla siitä hetkestä alkaen, kun itsensätyöllistäjä ensimmäisen kerran joutuu hakemaan työttömyysetuutta. Silloin ehkä hakijan talouden sekoittavia päätöksiä ja järjestelmää kuormittavia selvityskierteitä tarvittaisiin vähemmän.

Toisen työn ohella työskentely yleistynyt

Vielä julkaisemattoman tutkimuksen (Pyöriä, S., Pyykkönen, M., Anttila, T.) pohjalta tiedetään, että pääomatulojen merkitys taiteellisen työskentelyn rahoituksessa on joissakin ammattiryhmissä jopa suurempi kuin yrittäjämäisestä työstä saadun tulon.

Kun työsuhteiden, apurahakausien ja työkeikkojen väliin jäävien työttömyysjaksojen aikainen toimeentulo näyttää muuttuvan yhä epävarmemmaksi, muiden tulonlähteiden merkitys kasvaa.

Esimerkiksi niiden kirjailijoiden osuus ammattikunnasta, jotka tekevät taiteellista työtä toisen työn ohella, oli kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana 33 prosentista 50:een. Myös vuoden 2022 Taiteen ja kulttuurin barometrissä taiteilijoiden tärkein syy toisen työn tekemiseen oli toimeentulon varmistaminen.

Taiteilijaksi pyrkivän sosioekonomisella taustalla saattaa siis olla tulevaisuudessa entistä suurempi merkitys. Se voi jopa vaikuttaa siihen, onko toivottu ammatinvalinta ylipäätään mahdollinen.

Yhdistelmävakuutus auttaa vain etuuteen oikeutettuja

Lienee epärealistista kuvitella, että taide- ja kulttuurialoille syntyisi tulevaisuudessa merkittävästi lisää kokoaikaisia työpaikkoja. Ellei taiteen rahoitukseen synny uusia kattavia ratkaisuja, työ pysyy sirpaleisena eikä tarve ajoittaiseen sosiaaliturvaan todennäköisesti katoa mihinkään.

Tiedon siitä, mikä työttömyysetuuspäätöksiin vaikuttaa, olisi siis oltava nykyistä avoimemmin työnhakijan saatavilla – ja niin yksiselitteistä, että itsensätyöllistäjien epäilykset viranomaispäätösten epäjohdonmukaisuudesta hälvenisivät.

Itsensätyöllistäjiä on yhä enemmän. Jos nykyisen työttömyysturvan tiukat tulkinnat asettavat heidät kohtuuttoman vaikeaan tilanteeseen, heidän asemansa muuttuneessa työelämässä on huomioitava toisin. He tarvitsevat sosiaaliturvan, joka vastaa heidän työnteon muotoaan.

Nyt eduskuntakäsittelyssä oleva yhdistelmävakuutus, joka parantaisi työttömäksi jäävän itsensätyöllistäjän ansioturvaa, helpottaa toki tilannetta niiden kannalta, joilta työttömyysturvaa ei esimerkiksi yllä mainituista syistä evätä.

Epäjohdonmukaisiksi koettuja tulkintoja omassa työssä työllistymisestä tai kokoaikaisesta yrittäjyydestä, se ei kuitenkaan ratkaise.

Kirjoittaja Katri Talaskivi työskentelee tutkijatohtorina Jyväskylän yliopiston Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella.

Viittaukset: *Koneen Säätiön rahoittamaa Luottamus ja epäluottamus apurahansaajien ja yksinyrittäjien viranomaiskohtaamisissa ja heitä koskevassa julkisessa keskustelussa -hanke.