Rohkeasti kohti uutta: lohkoketjut luovan alan mahdollisuutena

Ajattelitko, että tuntemamme internet on jo valmis ja pysyvä sellaisenaan? Viime vuosina keskustelua herättänyt web3-teknologia on internetin seuraava vaihe, jonka kehityksen perässä kannattaa pysytellä edes hieman. Katri Halonen johdattaa aiheeseen Vieraskynä-kirjoituksessaan.

Teknologiakeskustelun korkealentoisuuden ei kannata hämätä, sillä uudet teknologiat ovat kulttuurialalle mahdollisuus. Taustalla on nykyisestä poikkeava ajattelutapa omistajuudesta ja ansainnasta, jotka avaavat tietä uudenlaisiin toimeentulon lähteisiin.

Digitaalinen tilikirja, joka ei valehtele

Uudenlaisen web3-nimeä kantavan digitaalisen toiminnan lähtökohdan muodostavat lohkoketjut. Lohkoketju on digitaalinen tietokanta, joka tallentaa tietoa läpinäkyvästi ja turvallisesti siten, että tiedot ovat jaettu monien tietokoneiden kesken. Se toimii kuin digitaalinen tilikirja, jossa jokainen muutos kirjataan peräkkäin ja on kaikkien nähtävissä, mutta tietojen muokkaaminen jälkikäteen on lähes mahdotonta, sillä sama merkintä pitäisi tehdä kaikkiin verkon koneisiin yhtä aikaa. Tämä tarkoittaa, että lokoketjuun viedyt tiedot, kuten taideteosten omistajuus ja käyttöehdot, pysyvät avoimina ja luotettavina kaikille osapuolille.

Lohkoketjun käyttäminen vaikuttaa luovalla alalla vahvasti siihen, miten hallitsemme omaisuutta, rakennamme taloudellisesti kestäviä ansaintamalleja, teemme yhteistyötä ja hallitsemme taiteeseen sekä siitä nauttimiseen liittyvää dataa. Tämän seurauksena taiteilijat saavat uudella tavalla itselleen kontrollin teoksestaan. Omistuksen ja teoksen hallinnan siirtyminen erilaisilta agenteilta takaisin alkuperäiselle tekijälle on vahva muutostekijä taiteilijan — ja sen myötä myös tuottajan — tulevaisuuden työssä.

Rojaltit suoraa taiteilijalle, jäävätkö tuottajat vaille työtä?

Lohkoketjuun viety omaisuus voi olla esimerkiksi kuvataidetta, musiikkia, runoja, konserttilippuja tai kauppakirja fyysisessä maailmassa hankitusta taideteoksesta. Taiteilija voi viedä lohkoketjuun suoraan luomaansa sisältöä, joka karsii ainakin jonkin verran välikäsiä taiteilijan ja yleisön väistä.

Lohkoketjuun kirjatut älysopimukset palauttavat sisällön hallinnan taiteilijalle. Älysopimus seuraa teosta aina, kun sitä jälleenmyydään ja lisäksi se määrittää teoksen käyttämisen ehdot. Ehtoihin voi kuulua esimerkiksi teoksen jälleenmyynnistä tulevista rahavirroista osan siirtyminen automaattisesti rojaltina suoraan alkuperäiselle taiteilijalle. Taiteilija voi myös päättää esimerkiksi pitääkö teoksen omistajuuden itsellään ja jakaa vain käyttöoikeuksia vaikkapa ei-kaupallisessa käytössä. Edessä voi hyvinkin olla maailma, jossa jokainen taiteilija voi älysopimuksia hyödyntäen päättää, miten hänen työnsä käytetään ja jaetaan.

Web3: Loikka tuntemattomaan tai ehkäpä kulttuurintuottajien uusi kultakausi

Kulttuurituotannon opettajana ei voi välttyä pohtimasta, miten tämä taiteilijan uudenlainen riippumattomuus muuttaa kulttuurin kenttää. On tärkeää tunnistaa, millaiseen tulevaisuuteen ja ammattirooliin koulutamme tulevaisuuden tuottajia. On esitetty huolta siitä, että välittäjäportaan tuottajat, agentit, galleristit ja monet muut toimijat voivat menettää työmahdollisuuksiaan. Siksi on aiheellista hahmotella, mitä tapahtuu väittäjäportaalle web3-ajassa.

Web3 kehittyy jatkuvasti erilaisten kokeilujen kautta, ja lukemattomat teknologiapainotteiset toimijat kehittävät uusia alustoja ja palveluita. Välittäjäportaassa työskenteleviä on rohkaistava tutkimaan ja kokeilemaan, mitä tämä uusi teknologinen aikakausi voi tarjota. Tämän lisäksi olisi toivottavaa, että he ottaisivat yhä aktiivisemmin kantaa alan kehityskulkuihin, havaittuihin ongelmiin ja sanoittaisivat havaitsemiaan haasteita. Tätä kautta luovan alan toimijat voivat tulla huomioiduksi, kun tulevaisuuden internetin pelisäännöt muodostuvat.

Yksi tyypillinen harhaluulo on, että web3-ympäristö on tarkoitettu koodareille. Kuitenkin alustat ovat jatkuvasti käyttäjäystävällisempiä ja helppokäyttöisempiä, joten ilman koodaritaitoja pärjää erinomaisesti. Samalla kilpailu kasvaa koko ajan – myös web3:ssa. On tunnistettava kiinnostavimpia sisältöjä ja tuettava sisällön tekijöitä hyödyntämään digitaalisuutta teoksissaan.

Lohkoketjun käyttö ei ehkä ole jokaisen taiteilijan prioriteetti. Myöskään yleisön löytäminen ei ole virtuaalimaailmassa sen helpompaa kuin fyysisessä maailmassa. Tuottajarooliin web3-ajassa kuuluu sisällöntekijän ja yleisön väliin jäävien askelten ottaminen. Digitaalisen taiteilijaidentiteetin, sopivien kauppapaikkojen ja näyttelytilojen, taiteilijan töistä pitävien henkilöiden aktivoinnin ja uusien yhteistyökuvioiden rakentamisen äärellä riittää töitä toivottavasti yhä laajenevalle kulttuurituottajien joukolle. He ovat tärkeitä välittäjäportaan toimijoita, jotka vapauttavat taiteilijan tekemään luovaa sisältöä.

On aika loikata mukaan!

Vanhassa kiinalaisessa sananlaskussa sanotaan, että paras aika istuttaa puu oli 20 vuotta sitten – toiseksi paras on nyt. Web3.0 tarjoaa luovan alan toimijoille mahdollisuuden tulla osaksi meneillä olevaa kehitystä. Nyt on aika loikata mukaan! On mahdollista, että tämä tarjoaa uudenlaista ansaintaa koko luovan alan toimijajoukolle. Entä, jos voisit olla mukana askelissa kohti seuraavaa digitalisaation seuraavaa kehityskulkua? Jatketaan siis keskustelua, kokeilua ja innovointia – yhdessä voimme luoda jotakin ainutlaatuista.

Kirjoittaja Katri Halonen toimii projektipäällikkönä Euroopan sosiaalirahaston osa-rahoittamassa LUME - Luovat web3-ajassa -hankkeessa. Hän myös vastaa Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon YAMK-tutkinnoista.

LUME-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja on TAKUn toiminnanjohtaja Nea Leo, joka on ollut mukana jo pitkään hankemuotoisessa luovan alan digitaalisuuden kehittämisessä.