Avoimuus mielen ongelmista on voitto työntekijälle ja työnantajalle
Työpaikoilla salailun kulttuuria ylläpitää usein käsitys, että mielenterveysongelmat tekevät työntekijästä huonomman tai epäpätevän.
– Mielenterveysongelmiin liittyy vahva leimaantumisen eli stigman pelko. Mielenterveysbarometrissa 2019 noin joka kolmas vastaaja kertoi, että koki häpeää hoitoon hakeutumisestaan. Joka toinen työssäkäyvä arveli, että todennäköisesti salaisi asian kollegoilta. Useampi kuin joka kolmas salaisi tämän myös esihenkilöltään, sanoo psykologi ja erityisasiantuntija Sari Nuikki Mieli ry:stä.
– Kun sairastunut työntekijä ei voi puhua asiasta ja sisäistää tämän leiman, hänen itsetuntonsa ja työtehonsa laskee. Hän ei enää itsekään näe realistisesti vahvuuksiaan ja kykyjään. Työnantaja menettää silloin paljon.
Jos ihminen pystyy käsittelemään tapahtunutta ja toipuu riittävästi, sairastumiskokemuksesta voi tulla myönteinen voimavara. Tähän olisi hyvä myös kiinnittää huomiota työpaikoilla, jotta sairastumista ei pidettäisi leimaavana.
– Usein esimerkiksi itsetuntemus saattaa kasvaa toipumisen ja saadun psyykkisen tuen kautta. Omaa työtä on helpompi johtaa, kun ymmärtää käyttäytymismallejaan, tapaa olla vuorovaikutuksessa ja erilaisia tunteita. Työntekijä voi olla psyykkisen sairastumiskokemuksen jälkeen aikaisempaa vahvempi.
Kognitiivinen ergonomia tekee työstä mielekkäämpää
Mielenterveyden ongelmien taustalla voi olla monia tekijöitä, joista kaikki eivät liity suoraan työhön. Mielenterveys rakentuu laajasti, ja työn lisäksi siihen vaikuttavat muun muassa elämäntavat, lapsuuden kokemukset ja ihmissuhteet.
Työpaikoilla voidaan ehkäistä mielenterveysongelmia ja uupumista esimerkiksi kognitiivista ergonomiaa parantamalla. Kognitiivinen ergonomia tarkoittaa sitä, että työvälineet, työympäristö ja työn tekemisen tavat sovitetaan yhteen ihmisen tiedonkäsittelykykyjen kanssa.
Hyvä kognitiivinen ergonomia tekee työstä sujuvaa ja tukee työntekijän hyvinvointia.
– Ennen koronaa suurimpia keskustelunaiheita olivat avotoimistojen äänihäly ja runsaat keskeytykset. Nyt työn tekemisen tavat ovat selkeästi muutoksessa. Olisi tärkeää pohtia, mitkä ovat jatkossa hybridityössä keskeisimmät kuormitustekijät ja vaikuttaa niihin.
Taukoja ja palautumista ei voi jättää huomiotta. Ihmisen tarkkaavaisuudella, keskittymisellä, muistamisella ja uuden oppimisella on aina olemassa rajat: tietoa voi omaksua vain kohtuullisen määrän kerrallaan.
Yleisten tekijöiden lisäksi ergonomian parantamisessa tulee ottaa huomioon työntekijöiden yksilöllisyys. Se, mikä on toiselle sujuvaa ja helppoa, voi olla toiselle kuormittavaa.
Mielenterveyden ongelmat ovat yleisempiä kuin luullaan
Lähes jokaisen elämän varrelle mahtuu erilaisia mielenterveyden ongelmia, kuten unettomuutta, kroonista stressiä, pitkittynyttä ahdistusta tai uupumusta. Ne eivät itsessään ole sairauksia, mutta heikentävät elämänlaatua, hyvinvointia ja työtehoa. Jaksamisen äärirajoilla työskentely ja kiire voivat joissain organisaatioissa olla jopa myönteiseksi tulkittuja ilmiöitä: ne kuvastavat kovaa työmoraalia ja omistautumista työlle.
Sairastuminen mielenterveyden häiriöön ajatellaan usein harvinaiseksi tai poikkeukselliseksi ilmiöksi, vaikka näin ei ole. Amerikkalaisen National Comorbidity Survey -tutkimuksen perusteella on arvioitu, että noin puolet kaikista ihmisistä sairastuu mielenterveyden häiriöön elämänsä aikana. Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että 34. ikävuoteen mennessä yli 40 prosenttia oli sairastunut jossain elämänsä vaiheessa.
OECD:n arvion mukaan mielenterveyden ongelmat maksavat suomalaiselle yhteiskunnalle noin 11 miljardia euroa vuodessa. Suomen kustannukset olivat bruttokansantuotteeseen suhteutettuna EU-maiden toiseksi korkeimmat. Suurin osa kustannuksista ei tule terveydenhuollosta, vaan työmarkkinoilta alentuneesta psyykkisestä työkyvystä, sairaana työskentelystä ja poissaolojen vuoksi. Näiden arvoksi on arvioitu Suomessa 4,7 miljardia euroa.
Kirjoittaja:
asiantuntija Samuel Salovuori
Kuva:
Pia Ingberg
Artikkeli on julkaistu alunperin Akavan verkkosivuilla 19.1.22.
