Tekoäly muuttaa tekijän roolia luovan työn kentällä
Tekoälykeskustelu käy kuumana. Luovalla ja kulttuurialalla teemat yltävät lainsäädäntöön, eettisyyteen, työn tulevaisuuteen ja muun muassa tekijyyttä koskeviin kysymyksiin. Markus Sjöberg hahmottelee tilannetta Vieraskynässään.
Tekoälyn nopea kehitys on herättänyt myös huolta luovien alojen työpaikkojen tulevaisuudesta. Toistaiseksi generatiivisen tekoälyn vaikutus on suomalaisessa työelämässä ollut kohtuullisen vähäistä. Tilastokeskuksen mukaan palkansaajista noin joka kymmenes käyttää työssään tekoälyä.
Tutkimukset viittaavat siihen, että tekoäly on ainakin toistaiseksi muuttanut työnkuvia enemmän kuin korvannut niitä kokonaan. Kansainvälisessä tutkimuksessa tarkastellaan parhaillaan erityisesti tekoälyn ja ihmisen yhteistyön malleja, tekoälyn vaikutusta luovaan prosessiin sekä sitä, miten tekoäly voisi parhaiten tukea ja rikastaa luovaa työtä.
Toisaalta tekoälyn vaikutukset ovat hyvin erilaisia riippuen siitä, mistä luovan alan työstä on kyse. Esimerkiksi kuvittajat ovat tekoälyn vaikutuksista huolissaan, vaikka se ei vielä juuri alan liiketoiminnassa näy (ks. Kuvitusala nyt, raportti 2024). Generatiivisten tekoälytyökalujen voi kuitenkin ajatella vaikuttavan markkinoihin nyt ja tulevaisuudessa, sillä näyttävien kuvien luominen tapahtuu yksinkertaisesti lähes keneltä tahansa. Toisaalta vaikkapa esittävään taiteeseen tekoälyn vaikutus tulee olemaan vähäinen, sillä ihmisesittäjää kone ei voi korvata.
Tekoäly ei välttämättä vähennä luovan alan työpaikkoja, mutta monen kohdalla se tulee vaikuttamaan sekä työtehtävien sisältöön että ajatukseen tekijyydestä.
Kuka on tekijä generatiivista tekoälyä käytettäessä?
Tekoälyn yleistyessä luovilla aloilla nousee yhä useammin esiin kysymys: kuka oikeastaan on teoksen tekijä? Kun taiteilija tai sisällöntuottaja käyttää tekoälyä työkalunaan, sekoittuvat perinteiset käsitykset tekijyydestä ja luovasta prosessista.
Toimistotyössä tekoälyä käytetään jo laajasti rutiinitehtävien automatisoinnissa ja työn tukena, mutta luovalla alalla sen rooli herättää syvällisempiä kysymyksiä. Alan tutkimuksessa keskitytäänkin nyt erityisesti tekoälyn ja ihmisen väliseen vuorovaikutukseen sekä tekoälyn vaikutuksiin luovissa prosesseissa.
Tässä artikkelissa ei keskitytä lainsäädäntöön (tai ylipäätään eettisiin kysymyksiin) vaan prosessiin. Lainsäädäntö ja lakien tulkinta elävät ajassa, eikä ole vielä mahdollista sanoa, millaiseksi oikeuskäytäntö generatiivista tekoälyä koskevissa kysymyksissä muodostuu.
Käydään ensiksi läpi hieman generatiivisen tekoälyn teknisiä lähtökohtia: Tekoälymalleilla on koulutusaineisto, joka voi koostua esimerkiksi muiden tekemistä kuvista tai teksteistä. Koulutusaineisto ei kuitenkaan ole suoraan mukana lopullisessa tekoälymallissa.
Tekoälymallin toimintaa voi verrata siihen, kun ihminen katsoo erilaisia kuvia ja piirtää ulkomuistista niihin pohjautuen. Tekoälymalleissa tämä muistamisen prosessi perustuu todennäköisyyksiin. Esimerkiksi kielimallit osaavat todennäköisyyksiin perustuen arvata, mitkä kirjaimet seuraavat edellisiä kirjaimia. Lopputuloksena syntyy järkevältä vaikuttavaa kieltä, joka ei ole suoraa kopiota koulutusaineistosta.
Tekoälytyökaluilla tuotetaan tekstiä ja kuvia useimmiten kehotteiden avulla. Niille siis voidaan antaa ohje kirjoittaa tietynlainen teksti tai luoda tietynlainen kuva. Onko kehotteen kirjoittaja siis tekijä?
Muutaman sanan kirjoittamista voi pitää melko vähäisenä tekona. Voidaan pohtia, voiko tekstiä tai kuvaa tällöin pitää omana. Toisaalta valokuvan ottaminenkaan ei välttämättä vaadi kuin napinpainalluksen. Usein valokuvaukseen kuitenkin liittyy monimutkaisempia prosesseja ja valintatilanteita, joissa päätetään esimerkiksi oikeasta rajauksesta, valaistuksesta, polttoväli- ja aukkovalinnasta sekä kuvankäsittelystä.
Tekijänä voidaan pitää myös tekoälymallin kehittäjää. Kehittäjillä on suuri vaikutusmahdollisuus siihen, millaisia lopputuloksia heidän tekoälymallillaan on mahdollista tuottaa. Jos kuva tai teksti syntyy lähinnä nappia painamalla tai yksinkertaisen tekstikehotteen kirjoittamisella, voidaan hyvin ajatella, että varsinainen tekijä on tällöin juuri tekoälymallin tekijä. Lopputulokseen vaikuttaa tällöin enemmän mallin kehittäjien luova panos kuin käyttäjän antama panos.
Työkalu vai työryhmän jäsen?
Tekoälysovelluksia voi kuitenkin käyttää merkittävästi monipuolisemmin kuin vain tuottamaan sisältöä lyhyiden ohjeiden perusteella. Se on usein jopa välttämätöntä, sillä lyhyt kehote ei välttämättä tuota haluttua lopputulosta.
Tekoälytyökalut myös eroavat perinteisistä luovan alan työkaluista, jotka tuottavat usein halutun lopputuloksen sellaisenaan. Generatiivisen tekoälyn luonteesta johtuen lopputulos on aina yhdistelmä koulutusdataa ja työkalun toimintaperiaatetta, työkalulle annettua ohjeistusta ja sattumaa.
Monille tekoälytyökaluille, kuten keskustelupohjaisille kielimalleille on tyypillistä, että lopputulos kehittyy keskustellen, eräänlaisessa dialogissa. Vaikka käyttäjän panos lopputulokseen olisi suuri, sitä ei ole helppoa eikä ehkä mielekästäkään pyrkiä erottamaan tekoälyn tekemästä. Tällöin tekoäly toimii tavallaan kuin työryhmän jäsenenä. Se tuo mukaan omia ajatuksiaan tai omaa osaamistaan, mutta ei ole yksin vastuussa lopputuloksesta.
Dialogisuuteen kuuluu yleensä myös työryhmän jäsenten ideoiden huomiointi – näin kannattaa toimia tekoälynkin tapauksessa. Erilaisista kehotteista huolimatta tekoälytyökalu ei välttämättä tuota sitä, mitä alkuperäinen suunnitelma on pitänyt sisällään. Jos kuitenkin on valmis kehittämään suunnitelmaa tekoälyn tuottaman sisällön pohjalta, voi lopputuloksesta tulla hyvinkin korkealaatuinen.
Luovan tekijän rooli muuttuu ohjailevaksi
Luovan tekijän rooli onkin tekoälyn myötä entistä enemmän prosessin ohjailua oikeaan suuntaan sekä vuorovaikutuksessa omasta luovuudesta kumpuavien näkökulmien tuottamista. Laajaan projektiin voi kuulua useita erilaisia tekoälytyökaluja, joita käytetään eri tavoilla eri vaiheissa prosessia. Lopputulos vaatii tekoälytyökalujen lisäksi todennäköisesti myös perinteisempiä työvälineitä.
Tekoälyä käyttävä luovan työn tekijä toimii siis entistä useammin eräänlaisena luovana johtajana. Hän ohjaa kokonaisuutta, tekee päätöksiä eri työkalujen käytöstä ja yhdistelee niiden tuottamia tuloksia. Samalla hän tuo prosessiin oman luovan näkemyksensä ja varmistaa, että lopputulos vastaa tavoitetta ja täyttää laatuvaatimukset.
Kuka? Kirjoittaja Markus Sjöberg toimii tutkijana Tampereen yliopistossa. Hän työskentelee tällä hetkellä Tekoäly luovan ja kulttuurialan ekosysteemissä – LuovAIn! -hankkeessa, jossa kartoitetaan tekoälyn hyödyntämistapoja luovalla alalla. TAKU on mukana sekä hankkeen asiantuntija- että ohjausryhmässä.
Lisää pohdintaa tekoälyaiheesta
Lisää artikkeleja löydät mm. LuovAIn!-hankkeen verkkosivuilta. Tässä muutama poiminta:
Tekoälytyökalujen hiilijalanjälki – pitääkö olla huolissaan?
Kuvia luova generatiivinen tekoäly ja tekijänoikeudet
Tekoälyä liiketoiminta- ja innovaatioprosessien kehittämiseen (Tiedonhaku ja ideointi)
