TE-palvelut tarvitsevat selkeät ohjeet monityöläisten tilanteesta 

Taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-alan monimuotoisen työn erityispiirteet aiheuttavat kohtuuttomia väärintulkintoja työvoimapoliittisissa arvioinneissa. Tilanne on korjattava tulevalla hallituskaudella.

Työelämä on muuttunut, mutta työllisyyspalvelujen ajattelumalli ei ole pysynyt perässä. Yhä useampi työllistää itsensä yhdistämällä palkkatyötä, freelancer-keikkoja, apurahoja, toimeksiantoja ja yrittäjyyttä. Tämä tekee erilaisia työn teon muotoja yhdistelevistä monityöläisistä väliinputoajia sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmässä.

Henkilöitä määritellään helposti yrittäjiksi, vaikka he eivät sitä ole. Tarkasteluissa tulkitaan myös suhteettoman pitkiä aikavälejä, joilloin muutama vuosi sitten tehty työkeikka saattaa johtaa kokopäiväiseksi yrittäjäksi tulkitsemiseen. 

TE-palvelut tarvitsevat nykyistä selkeämmän ja yhdenmukaisemman ohjeistuksen kulttuurialan monimuotoisen työn piirteistä, jotta reilulle ja yhdenvertaiselle kohtelulle olisi edellytykset. 

Monimuotoiset työllistymisen ja työnhaun tavat tyypillisiä kulttuurialalla 

Yhä useamman työura rakentuu useista samanaikaisista tai vaihtelevista tulonlähteistä, etenkin taide- ja kulttuurialalla.

Kuvataiteilija voi saada apurahan työskentelyyn, pitää viikonloppuisin työpajoja, myydä teoksiaan ja tehdä osa-aikaista palkkatyötä kulttuurilaitoksessa. Muusikko voi opettaa musiikkiopistossa ja esiintyä keikkapalkkioilla. Tapahtumatuottaja voi työskennellä määräaikaisessa palkkasuhteessa, tehdä konsultointia ja kouluttaa omalla toiminimellään.

Työvoimaviranomaisen on myös vaikea hahmottaa, milloin on kyse työn hakemisesta, oman ammattitaidon ylläpitämisestä ja milloin työllistymisestä. Esimerkiksi käsikirjoituksen kirjoittaminen on vasta työn hakemista, jos kirjoittajalla ei ole sovittua tilausta tai apurahaa.  

Pelko epäoikeudenmukaisesta tulkinnasta voi estää työn vastaanottamisen 

Suurin ongelma on työvoimapoliittisen tulkinnan ennakoimattomuus. Työttömänä ollessaan taidealan freelancer saattaa saada tarjouksen muutaman viikon mittaisesta näyttelyprojektista. Ennen toimeksiannon vastaanottamista hän haluaisi tietää, miten työ vaikuttaa hänen työnhakijan asemaansa tai mahdollisiin etuuksiin. Varmaa vastausta ei kuitenkaan ole helposti saatavilla. 

Sama epävarmuus koskee tapahtumatuottajaa, joka tekee satunnaisia toimeksiantoja eri festivaaleille. Milloin toiminta katsotaan sivutoimiseksi ja milloin päätoimiseksi yrittäjyydeksi?

Myös apurahojen ja muun työn yhdistäminen aiheuttaa toistuvasti tulkintakysymyksiä. Voiko taiteilija ottaa vastaan yksittäisiä toimeksiantoja apurahakauden aikana ilman, että hänen asemansa muuttuu? Miten erilaiset tulonlähteet huomioidaan kokonaisuutena? 

Tällaisiin tilanteisiin tarvitaan läpinäkyviä ja ennakoitavia, julkisesti saatavilla olevia ohjeita.

Saman tilanteen pitää johtaa samaan tulkintaan

Monityöläisten kokemuksissa toistuu yksi ongelma ylitse muiden: samanlaisia tilanteita voidaan TE-keskuksessa tulkita eri tavoin. Epäselvät ohjeistusmallit kuormittavat myös työllisyyspalvelujen virkailijoita, joiden pitäisi tehdä läpinäkyviä ratkaisuja.

Tarvitaan valtakunnallisesti yhtenäinen ohjeistus, joka sisältää:

• esimerkit tyypillisistä monityöläisten tilanteista 

• selkeät periaatteet sivu- ja päätoimisuuden arviointiin 

• kulttuuri- ja luovien alojen erityispiirteiden huomioimisen 

• helposti saavutettavan ja ymmärrettävän neuvonnan.

Etuuksien takaisinperinnän käytäntöjä tulee myös kohtuullistaa. Henkilön on voitava luottaa työvoimapalveluista saamiinsa ohjeisiin ja päätöksiin niin, ettei viranomaisen myöhempi, mahdollisesti erilainen tulkinta johda hänelle epäedulliseen tilanteeseen ja takaisinperintään.

Järjestelmän pitäisi kannustaa työhön, ei varovaisuuteen

Epäselvät käytännöt voivat johtaa siihen, että henkilö voi epäröidä ottaa vastaan työtä. Järjestelmä ei tue työllistymistä, vaan jarruttaa sitä, jos työn vastaanottamista joutuu pelkäämään.

Itsensätyöllistäjien työurat rakentuvat usein vähitellen. Uusi asiakas, yksittäinen projekti, keikka tai pieni toimeksianto voi olla askel kohti vakaampaa työllistymistä. Työttömyysturvan suojaosa on otettava takaisin käyttöön ja nostettava se vähintään 400 euroon. Tämä mahdollistaa toimeliaisuuden ja taide- ja kulttuurialalle ominaiset tavat edistää työllistymistä itse.

Työllisyyspalvelujen lähtökohdaksi tulee ottaa työn tekemisen mahdollistaminen ja työn vastaanottamisen kannattavuus.  

Ennakoitavat pelisäännöt hyödyttävät työnhakijaa, viranomaista ja koko yhteiskuntaa 

Rakenteiden joustavuus on keskeinen tekijä, jolla työmarkkinoista voidaan tehdä dynaamisempi ja työllisyysastetta saadaan nostettua. Kun lyhyt- tai osa-aikaisen työn vastaanottaminen on taloudellisesti aina kannattavaa ja byrokraattisesti vaivatonta, kynnys työllistyä madaltuu. 

Monityöläinen tarvitsee tuekseen toimivia rakenteita. Joustava työnteon muotojen yhdistäminen voi olla suuri voimavara, jos sen edellytykset ovat kestävät.

Parhaimmillaan selkeä ohjeistus vähentää epävarmuutta, nopeuttaa päätöksentekoa ja kannustaa työn vastaanottamiseen. Samalla se vahvistaa luottamusta palvelujärjestelmään.  

 

Tutustu TAKUn hallitusohjelmatavoitteisiin >>