Kulttuurialan kuormitus kuriin – TTL:n asiantuntijan avaimet jaksamiseen
Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Pauliina Mattila-Holappa tarjoaa keinoja taide- ja kulttuurialan asiantuntijoiden ajankohtaisten kuormitustekijöiden ratkaisemiseen.
Asiantuntijatyön kuormitus on kasvanut yhteiskunnan muuttumisen ja työn murroksen myötä. Viimeaikaiset rahoituksen leikkaukset ovat saattaneet monet kulttuurialan toimijat entistäkin hankalampaan asemaan, koska henkilöstöä on voitu joutua vähentämään ja tunnelmaa varjostaa yleinen epävarmuus.
Yleisiä asiantuntijatyön kuormitustekijöitä ovat
- Digitaalisen työympäristön keskeytykset ja nopeus.
- Multitaskaaminen eli usean tehtävän samanaikainen suorittaminen.
- Etätyöpäiviin ei sisälly riittävästi palautumista.
- Työ- ja yksityiselämän kuormien kasaantuminen.
–Aikapula ja jatkuvasti kasvava työmäärä ovat keskeisiä haasteita lähes kaikessa asiantuntijatyössä, sanoo Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Pauliina Mattila-Holappa.
Taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-alan asiantuntijatyössä korostuvat lisäksi työn pirstaleisuus, itsensä johtamisen sekä toimintakulttuurin haasteet. Läsnä ovat myös epävarmuus tulevaisuudesta ja työn jatkuvuudesta. (TAKU 2024)
Ratkaisuja tilanteeseen on etsittävä organisaatiotasolta. Pauliina Mattila-Holappa nostaa esiin keinoja muun muassa työn pirstaleisuuden hallintaan ja siihen, miten varmistetaan, että asiantuntijat ehtivät keskittyä perustyöhönsä. Arvokkaita keinoja tarjoaa myös Työterveyslaitoksen Mielenterveyden työkalupakki.
Työtä on priorisoitava yhdessä esihenkilön kanssa
Työn pirstaleisuutta saattaa aiheuttaa työnkuvan moninaisuus, liiallinen työmäärä sekä vaikeus keskittyä olennaiseen. Etenkin kuntasektorilla yleistyneet yhdistelmätehtävät sekä järjestökentällä kasaantuneet vastuut ovat raskas esimerkki multitaskaamisesta.
–Uusia tehtäviä ja kokonaisuuksia tulee koko ajan. Samalla tulisi käydä keskustelua siitä, mitä ei enää jatketa, toteaa Mattila-Holappa.
Avainasemassa ovat riittävät resurssit sekä johtaminen. Rajojen asettamisen lisäksi myös tavoitteiden selkeys on tärkeää. Kokonaisuutta on tarkasteltava säännöllisissä tapaamisissa esihenkilön kanssa ja tehtäviä on priorisoitava yhdessä jo ennen kuin ongelmia ilmenee.
–On pysähdyttävä pohtimaan, mistä työn toivottu tulos ja vaikuttavuus todella syntyvät, ja mikä puolestaan ei ole niin oleellista.
Työtehtävien ylipursuamiseen useita tarkastelukulmia
Työn pirstaleisuuden ja ylipursuamisen taustalla on usein työn organisointiin, roolituksiin, työyhteisön käytäntöihin tai odotuksiin liittyviä tekijöitä.
Työterveyslaitoksen ”olennaistamispolku” tarjoaa mallin tilanteen tarkastelemiseksi. Työn ylitsepursuamista voi sen mukaan hahmotella kolmella tasolla:
- Onko työtä liikaa suhteessa käytössä olevaan aikaan?
- Pursuavatko tehtävät ulos työnkuvan raameista?
- Onko työstä vaikea irrottautua vapaalla?
Jotta tilanne saadaan hallintaan, on määriteltävä työn tavoitteiden kannalta keskeisimmät tehtävät sekä mahdolliset kevennettävät tai poisrajattavat tehtävät.
Tutustu ”olennaistamispolkuun” Työterveyslaitoksen sivuilla>>
Työhyvinvoinnin ja mielenterveyden perusta on arjessa
Pauliina Mattila-Holappa toteaa, että jaksamisen ja mielen hyvinvoinnin kannalta ratkaisevinta ovat hyvän työn arkiset edellytykset. Työnteon perustan on oltava kunnossa.
Mielen hyvinvoinnista huolehtiminen toteutuu luontevasti osana tavallista esihenkilötyötä, jota voi tehdä monenlaisella persoonalla ja tyylillä. Terapeutiksi esihenkilön ei tarvitse ryhtyä, sillä roolilla on rajansa. Tärkeintä esihenkilön tehtävässä on olla tavoitettavissa ja saatavilla.
–Kehityskeskustelu kerran vuodessa ei riitä, vaan tarvitaan erilaisia tilannekatsauksia ja pienempiä kohtaamisia.
Keskusteluissa päästään tarttumaan ongelmiin jo varhaisvaiheessa, jolloin niitä on helpompi ratkoa. Osa keskusteluista voi olla koko työyhteisöä koskevia.
Yhteinen tilannekuva auttaa jaksamaan murroksessa
Taide- ja kulttuurialalla työskenteleviä kuormittaa tällä hetkellä organisaatioiden ja työelämän epävarmuus, jota ei voi sivuuttaa. Epävarmuuden sietämistä helpottaa yhteisen tilannekuvan muodostaminen ja jakaminen. Avoin ajatustenvaihto ja tilan ottaminen myös tunteille auttavat jaksamaan.
–On hyvä todeta yhdessä, että tilanne on nyt tämä ja se vie voimia.
Johdon on esitettävä skenaarioita tulevasta ja näytettävä reittejä kohti mahdollisuuksia. Samalla on sanallistettava, mikä toiminnassa on tärkeintä ja mistä halutaan ehdottomasti pitää kiinni, jos jostain on luovuttava.
–Puheen rahan vähyydestä on kohdistuttava asiatasolla siihen, mitä tehdään. Ei niin, että polttopisteeseen joutuvat jotkut työtehtävät, jotka leimataan tarpeettomiksi, sanoo Mattila-Holappa. Kriisissä tärkeintä on yhdessä pysähtyminen ja avoin, tunteita arvostava, tilannekatsaus.
Mielenterveyden työkalupakki tarjoaa helposti käyttöönotettavia välineitä
Aikapula on usein suurin syy siihen, miksi mielen hyvinvoinnin huoltaminen jää vähiin työpaikoilla. Tähän avun tuo Työterveyslaitoksen Mielenterveyden työkalupakki, jonka keinoihin voi tarttua nopeasti ja kevyesti.
–Mielenterveyden työkalupakki on kokoelma tutkimusperustaisia digitaalisia työkaluja työyhteisölle. Se tarjoaa täsmällisiä ja konkreettisia menetelmiä tekemättä asioista liian suuria.
Työkalujen käyttö antaa rakenteen työntekijöiden kuulluksi tulemiselle. Esimerkiksi työhyvinvointitesti saattaa auttaa pääsemään eteenpäin työyhteisöä koskevissa keskusteluissa.
–Mielenterveyden työkalupakki on saanut kiitosta siitä, että työkaluja voi ottaa käyttöön eri rooleista käsin. Aloitteen voi tehdä yhtä hyvin esihenkilö, työsuojelu, HR, työterveyden yhteyshenkilö tai työntekijät itse, kertoo Mattila-Holappa ja kannustaa tutustumaan tarjolla oleviin työkaluihin.
Jo yhdenkin työkalun kokeileminen voi viedä asioita eteenpäin.
Osana Työelämän mielenterveysohjelmaa, Suomen Kestävän kasvun ohjelman rahoituksella toteutettava Mielenterveyden työkalupakki -hanke tarjoaa näkökulmia ja ratkaisuja mielen hyvinvointia tukevan työkulttuurin rakentamiseen.