Urapolkusi?

Lukion jälkeen vietin välivuoden Kymenlaakson kansanopistossa luovan ilmaisutaidon linjalla. En ollut aiemmin osannut ajatella kulttuuria ammattina, mutta sattumoisin päädyin opiskelemaan kulttuuriohjaajaksi Suomen Nuoriso-opistoon. Valmistuin 1999 ja täydensin opintojani vielä ammattikorkeakoulussa, josta valmistuin kulttuurituottajaksi 2000.

Alalle ei ollut vielä silloin tunkua, joten työllistyin saman tien ensin Vantaan kaupungille ja sitten Helsinkiin. Vuodesta 2001 lähtien olen työskennellyt kulttuurituottajana Malmitalossa ja Annantalossa. Olen työskennellyt molemmissa kulttuuritaloissa taidekasvatuksen sekä lapsille ja nuorille suunnattujen kulttuuripalveluiden parissa. Malmitalossa olen myös saanut pyörittää kunnallista elokuvateatteria.

Tällä hetkellä työskentelen projektikoordinaattorina Harrastamisen Suomen mallin Helsingin pilotissa.

Mikä veti sinut taide- ja kulttuurialalle?

Todennäköisesti lapsuuden traumat! Asuin pienellä paikkakunnalla Pohjois-Savossa ja kunnassa ei ollut mahdollisuuksia harrastaa taiteita. Teatteri ja kuvataiteet vetivät puoleensa ja opintojen myötä pääsin käsiksi näihin rakkaisiin taiteenlajeihin.

Kunnianhimo ei riittänyt teatterin ammattilaiseksi asti, mutta lavan takana työskentely on ollut mielenkiintoista. Voin olla työssäni tekemisissä taiteilijoiden ja taiteen kanssa, ja siitä maksetaan vielä palkkaakin! Loistotilanne siis!

Mikä on parasta työssäsi?

Ehdottomasti lapset ja nuoret. Mikään ei voita sitä palkintoa, jonka työlleen saa, kun näkee kulttuurielämyksestä vaikuttuneen lapsen onnesta säkenöivät silmät!

Lasten kommentit ovat vilpittömiä; jos esitys ei miellytä, se tuodaan kirkkaalla äänellä esille. Jos taide-elämys on mieluisa, lapset saattavat puhjeta spontaaneihin aplodeihin vaikka kesken elokuvanäytöksen! Tuollaiset hetket tuovat iloa myös minulle ja auttavat jaksamaan ajoittain erittäinkin hektisessä työssä.

Mistä haaveilet työhösi liittyen?

Haaveilen, että voisin tulevaisuudessa viedä kulttuurin ilosanomaa ja osaamistani jollekin pienelle paikkakunnalle.

Toivon, että voisin tehdä työtä sen eteen, että pienillä paikkakunnilla ei enää tänä päivänä olisi kaltaisiani lapsia, joilla ei ole mahdollisuuksia harrastaa taidetta.

Funny fact sinusta?

Jos työkseen voisi tehdä mitä vain ja siitä maksettaisiin palkkaakin, voisin toimia risuakkana. Tykkään kerätä risuja ja tehdä niistä valtavia kasoja.

***

TAKUn jäsenten uratarinoita -sarjassa esittelemme jäsentemme taustoja, urapolkuja sekä ajatuksia omasta työstä sekä taide- ja kulttuurialan kiinnostuksen kohteista. Inspiroidutaan toisistamme ja tullaan tutuiksi!

Mikä veti sinut taide- ja kulttuurialalle? Urapolkusi?

Lähdin lukion jälkeen ensiksi avoimeen yliopistoon opiskelemaan kirjallisuustiedettä, kunnes syksyllä 2000 aloitin taidehistorian pääaineopinnot Helsingin yliopistossa. Sivuaineiksi valikoitui estetiikka ja yleinen kirjallisuustiede.

Jossain vaiheessa opintoja huomasin ajattelevani, että kaipaan vielä jotakin konkreettisempaa filosofian maisterin papereiden rinnalle. Pääsin vuonna 2007 Oulun seudun ammattikorkeakouluun opiskelemaan medianomiksi kuvallisen viestinnän linjalle.

AMK-opintojen päätteeksi pääsin harjoitteluun Suomen New Yorkin kulttuuri-instituuttiin puoleksi vuodeksi. Kotiuduttuani New Yorkista, pääsin sattuman kautta töihin viestintäassistentiksi oululaiseen sosiaalialan järjestöön Nuorten Ystävät. Pian toimeni vakinaistettiin ja tehtävänkuvaani muokattiin ja siitä lähtien olen työskennellyt Nuorten Ystävien viestintäkoordinaattorina. Olen päivittänyt opintojani HY+:n ProViestijä-täydennyskoulutuksella.

Mikä on parasta työssäsi?

Pidän kirjoittamisesta ja kuvien kanssa työskentelystä. Niistä löytyy aina uusia kulmia ja haastetta.

Mistä haaveilet työhösi liittyen?

Vaikka en tällä hetkellä työskentele taide- ja kulttuurialalla, veri vetää sinne koko ajan. Olen nykyisessä työssäni päässyt kirjoittamaan juttuja taidelähtöisistä työskentelymenetelmistä sote-alalla. Lisäksi olen mukana TAKUn toiminnassa Oulun alueyhteyshenkilönä ja muutenkin pyrin osallistumaan aktiivisesti taide- ja kulttuuritapahtumiin.

Haluan kehittyä kirjoittajana ja valokuvaajana. Lisäksi toivon pääseväni tekemään konkreettisesti jotakin taiteeseen ja kulttuuriin liittyvää tai vaikkapa tutkimaan taidetta sote-yhteyksissä.

Yksi haaveeni on päästä opiskelemaan Lapin yliopiston Taiteen asiantuntija maisteriohjelmaan. Haluaisin sitä kautta tutkia ja kehittää taiteen ja kulttuurin kytköksiä sote-kenttään. Mutta olenpa harkinnut myös museologian opintoja

Funny fact sinusta?

Kouluttaudun juuri kokonaisvaltaisen lapsijoogan ohjaajaksi.

***

TAKUn jäsenten uratarinoita -sarjassa esittelemme jäsentemme taustoja, urapolkuja sekä ajatuksia omasta työstä sekä taide- ja kulttuurialan kiinnostuksen kohteista. Inspiroidutaan toisistamme ja tullaan tutuiksi!

Mikä veti sinut taide- ja kulttuurialalle? Urapolkusi?

Harrastin intohimoisesti taidetta ja muuta luovaa, mutta kulttuuriala ei ollut minulle lainkaan itsestäänselvä valinta.

Opiskelin muutaman vuoden matematiikkaa Helsingin yliopistossa ennen kuin aloitin arkkitehtuurin opinnot Aallossa. Valmistuttuani kandidaatiksi päätin kokeilla, jos pitkään kutkutellut kuvataide vastaisikin paremmin tarpeisiini luoda ja ajatella syviä, ja jos sen kautta voisin paremmin ymmärtää maailmaa. Alun perin välivuodeksi kaavailemani kuvataiteenkoulutus johti lopulta AMK-tutkintoon, pääaineenani performanssitaide.

Työhistoriaani kuuluu mm. työt suunnittelijana arkkitehtitoimistossa, taiteilijana kunnissa ja hankkeissa, tuottajana erilaisissa projekteissa sekä toimimista esiintyjänä ja ohjaajana. Olen myös tehnyt julkista taidetta ja myynyt suunnittelupalveluitani. Lisäksi olen toiminut residenssikoordinaattorina Portugalissa ja Islannissa. Ja aivan viimeisimmät vuodet olen ollut luomassa ja vetämässä minulle tärkeää koulutusprojekti Sydenkoulua.

Seuraan vahvasti intuitiotani, jonka johdatuksesta olen tehnyt aika järjettömän tuntuisia suuriakin hyppyjä. Osaamiseni ja kiinnostukseni kohteet tuntuivat pitkään hajanaisilta, kunnes ymmärsin tarkastella syvempiä tasoja, joilla nämä yhdistyvät ja luovat selkeän polun.

Mikä on parasta työssäsi?

Olen aina ollut innokas oppimaan uutta ja aktiviinen etsimään vaihtoehtoisia reittejä. Pioneeriasema, haasteet ja uuden luominen kulttuurikentän laitamilla kiehtovat, ja ovat vapauden lisäksi parasta työssäni. Olen itseoppinut tuottaja, ohjaaja ja fasilitaattori – ja olen luonut itse monet työnkuvani.

Mistä haaveilet työhösi liittyen?

Viimeisimmäksi olen syventynyt myötätuntoiseen johtajuuteen, ryhmäprosesseihin ja systeemiteoriaan. Suunnittelen suorittavani pedagogisen pätevyyden ja suuntaavani yhä vahvemmin opetus- ja ohjaustehtäviin kulttuurialalla.

Oppimani tiedon ja ymmärryksen jakaminen tuntuu merkittävältä seuraavalta askeleelta. Tahdon lempeydellä ja herkkyydellä tehdä tilaa muille löytää se, mistä tässä elämässä heille on kyse.

Funny fact, jonka haluat jakaa kanssamme?

Muutin juuri toiselta puolen Suomea minulle miltei tuntemattomien ihmisten kanssa syvälle Pohjois-Karjalan metsiin. Olen innoissani villistä luonnosta, uudesta yhteisöstä ja paluusta lähemmäs juuriani.

***

TAKUn jäsenten uratarinoita -sarjassa esittelemme jäsentemme taustoja, urapolkuja sekä ajatuksia omasta työstä sekä taide- ja kulttuurialan kiinnostuksen kohteista. Inspiroidutaan toisistamme ja tullaan tutuiksi!