Kuinka palata lähiopintojen pariin, jos niitä ei ole?
Paluu pandemiavuosien jälkeen kampukselle ei ole ollut odotetunlainen Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen osalta. Musiikkitiedettä opiskeleva Emmi Keski-Nikkola valottaa Vieraskynässämme tilannetta, jonka karuus korostuu hänen kansainvälisessä vertailussaan.
Syksy on taas koittanut myös opiskelijoille! Tänä syksynä opiskelijat ovat päässeet viettämään ensimmäistä niin sanottua normaalia lukuvuotta moneen vuoteen. Ruokaloiden jonot ovat kasvaneet nelinkertaisiksi, ja opiskelukavereita sekä opetushenkilökuntaa pääsee tapaamaan kasvotusten. Kaksiuloitteinen Zoom on jäänyt ainakin osittain taakse ja lähiopetus on palannut! Etenkin humanistien kohdalla herää kuitenkin kysymys, miten opintojen pariin voi palata, jos opetusta ei ole?
Korkeakoulujen rahoitus heijastuu opiskelijoiden kurssitarjontaan
Olen Emmi Keski-Nikkola, kolmannen vuoden taiteiden tutkimuksen opiskelija Helsingin yliopistosta. Taiteiden tutkimus on eri taidelajien tieteellistä tutkimusta, jossa tutkitaan mm. teosten analyysi- ja tulkintamenetelmiä sekä tarkastellaan kriittisesti yhteiskunnallisia muutoksia taiteiden parissa niin historiassa kuin nykyhetkessä. Helsingin yliopistossa on taiteiden tutkimuksessa viisi eri opintosuuntaa: yleinen kirjallisuustiede, estetiikka, musiikkitiede, teatteritiede sekä elokuva- ja televisiotutkimus. Oma opintosuuntani on musiikkitiede, jossa tutkitaan musiikkia mm. yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä.
Helsingin yliopiston humanistista tiedekuntaa on jo vuosia vaivannut riittävän rahoituksen ja arvostuksen puute. Opiskelijat ovat pitäneet mielenosoituksia Eduskuntatalon portailla ja Humanistisen tiedekunnan kattojärjestö Humanisticum on perustanut Huomisen Humanisti -Instagram-tilin (ks. YLE 14.6.2022 , lue manifesti). Taiteiden tutkimuksesta leikkurin alla on ollut vuorotellen niin musiikkitiede, teatteritiede kuin elokuva- ja televisiotutkimus. Näistä viimeisenä kylmää kohtelua koki elokuva- ja televisiotutkimus, jonka kandiohjelma lopetettiin, eikä uutta professoria eläköityneen tilalle ole vielä saatu palkattua (ks. addressi).
Humanistisen tiedekunnan huono taloustilanne heijastuu suoraan opiskelijoiden kurssitarjontaan sekä järjestettävän lähiopetuksen määrään. Lukuvuonna 2022–2023 Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen maisteriohjelmassa järjestetään kuudesta koulutusohjelman yhteisistä syventävistä kursseista opetusta vain kahdessa. Kandiohjelman tilanne on hieman parempi, ja opetusta järjestetään melkein kaikissa pakollisissa kursseissa. Yhä useampi kurssi suoritetaan yhteistyössä avoimen yliopiston kanssa tai kokonaan sen kautta.
Olen suorittanut noin kolmanneksen tähänastisista opinnoista avoimen yliopiston kurssien kautta. Henkilökuntaa on vuosi vuodelta vähemmän ja professuureja on edelleen täyttämättä (ks. YLE 26.3.2021). Opintosuunnat pyörivät yksittäisten henkilöiden varassa, jolloin opetusta joudutaan muokkaamaan, siirtämään ja poistamaan opetushenkilökunnan sairastuessa tai jäädessä pois. Tilanne on kuormittava niin henkilökunnalle kuin myös opiskelijoille.
Tutkintoa ei voi suorittaa kirjekurssina
Kurssitarjonnan kapeus ja tulevien vuosien kurssien ennalta-arvaamattomuus hankaloittaa opintojen suunnittelua. Useista maisteritason kursseista opetusta järjestetään vain joka toinen vuosi tai harvemmin. Tällöin kurssi on pakko saada mahtumaan opintokalenteriin, jos opetukseen haluaa osallistua. Vaihtoehtona on kurssin itsenäinen opiskelu ja kirjatentti, jotta valmistuminen ei pitkity. Kurssivalinnat tuntuvat ainakin itselleni hankalalta, ja niitä on vaikea sovittaa yhteen muiden opintojen ja muun elämän kanssa. Opiskelijat kokevat tilanteen hyvin kuormittavaksi. Opintojen helpompi suunnittelu edistäisi opiskelijoiden jaksamista sekä työn määrän hallittavuutta.
Olen tenttinyt kanditutkinnossani vasta muutaman kurssin. Olen päässyt pitkälle taktikoimalla ja osallistumalla opetukseen, silloin kun sitä on, mutta päällekkäisyyksien takia tämä ei ole aina ollut mahdollista. Taktikoiminen on ollut stressaavaa ja olen jäänyt useista mielenkiintoista kursseista tämän vuoksi paitsi. Tenttiminen ei toki välttämättä ole opiskelijalle huono vaihtoehto, sillä kirjallisuuden lukeminen opettaa tietoa eri tavalla. Lukemalla alan kirjallisuutta tutustuu alaansa laajasti ja voi löytää sieltä asioita, joita luennoilla ei tulisi huomatuksi. Ongelma kirjatenteissä on kuitenkin se, että ne valmistavat enemmän akateemiseen elämään kuin työelämään. Monille opiskelijoille kirjatentit tuntuvat “pakkopullalta”, jota ne usein ovatkin. Kirjatenteistä puuttuu luentojen tarjoama yhteisöllisyys ja yhteistyön mahdollisuus. Kirjatenttien ja luento-opetuksen suhde tulisi olla tasapainossa – suurinta osaa tutkinnosta ei voi suorittaa pelkästään kirjekurssina.
Teimme musiikkitieteen ainejärjestö Synkooppi ry:n kanssa lokakuussa 2022 opintomatkan Leipzigiin, jossa tapasimme Leipzigin yliopiston musiikkitieteen opiskelijoita. Pääsimme osallistumaan heidän luennoilleen ja keskustelimme opetuksen tilanteesta. Verratessamme opintokalentereitamme tuli epätoivoinen olo. Heillä on luentoja maanantaista perjantaihin aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Luentoja on myös useita päällekkäin. Mahdollisuuksia osallistua lähiopetukseen riitti. Kursseja syysperiodille oli muun muassa renessanssimusiikista, musiikkitieteen metodeista, Franz Lisztista, musiikin historiasta, musiikillisesta komediasta, nykyajan säveltäjistä, Johann Sebastian Bachista, elektroakustisesta musiikista sekä kulttuuripolitiikasta. Paikallisen opiskelijan mukaan heillä oli ollut viime vuonna neljä kurssia pelkästään Richard Wagnerista. Opiskelijat pääsevät tekemään myös aktiivista yhteistyötä Bach-arkiston ja Grassi-soitinmuseon kanssa. Leipzigissä saimme aavistuksen siitä, millaista musiikkitieteen opiskelu muualla on, ja millaista se voisi meilläkin olla.
Koronan painolasti näkyy opiskelijajärjestöissä aukkona aktiivien määrässä
Viimeiset vuodet etäopiskelun parissa ovat taatusti kuormittaneet monia. Itse pääsin lähiopetukseen vasta tänä syksynä. Opinnoista reilut kaksi vuotta olivat lähes täysin etäopintoja. Joitain yksittäisiä kursseja järjestettiin keväällä 2022 lähiopetuksena, ja näissä suosittiin ymmärrettävästi fukseja. Fuksit ovatkin ryhmäytyneet paremmin kuin etäopetuksen aikana aloittaneet opiskelijat, jotka putosivat ikäluokkien väliin. Oman ikäisiin tutustuminen on pitänyt aloittaa uudestaan, kun tutkinto on jo puolessa välissä. Samaan aikaan opiskelijat ovat jääneet paitsi verkostoitumisesta, joka on humanistisella alalla tärkeää.
Korona-aikana opiskelijat eivät päässeet kokemaan opiskelijatapahtumia ja ”opiskelijaelämää” kuten ennen. Esimerkiksi järjestötoiminnassa näkyy tällä hetkellä aukko aktiivisten opiskelijoiden kohdalla, jotka osallistuisivat ainejärjestön tai osakunnan toiminnan järjestämiseen. Useimpien ainejärjestöjen ja osakuntien jäsenmäärät ovat viime vuosina laskeneet.
Opiskelijajärjestöt ovat tärkeitä opiskelijan sosiaalisen elämän kannalta – niissä verkostoidutaan ja tavataan uusia tuttavuuksia. Opiskelijajärjestöt ovat myös tärkeä yhteys henkilökunnan, opiskelijoiden ja työelämän välillä. Itselleni järjestötoiminta on opettanut paljon tapahtumien järjestämisestä, johtamisesta ja työelämätaidoista. On kuitenkin ilo nähdä, miten innokkaasti opiskelijat lähtevät mukaan erilaisiin tapahtumiin, joita järjestökentällä koronan jälkeen järjestetään.
Opiskelijoiden huolena myös toimeentulo
Opiskelijoita kuormittaa lisäksi hintojen nousu ja opintolainan korkojen nousu. Opintotukeen saatiin tänä vuonna historiallinen korotus, mutta hinnat nousevat tukea nopeampaa. Opiskelijalle kilahtaa opintotukea tilille kuukaudessa 268,23 euroa. Opintotuen tulorajaa korotettiin, joka mahdollistaa opiskelijalle joustavamman töissä käynnin, mutta esimerkiksi asumistuen tulorajat eivät nousseet samassa suhteessa. Asumistukea myönnetään parhaimmillaan 80 % vuokran määrästä. Jos opiskelijajärjestön kautta saadun yksiön vuokra on 500 euroa kuukaudessa ja opiskelijalla ei ole muita tuloja, rahaa vuokran jälkeen jää käyttöön parhaimmillaan 168,23 euroa. Summalla täytyy maksaa ruoka ja muut pakolliset kulut sekä viettää tärkeää sosiaalista elämää. Tietysti opiskelija voi ottaa opintolainaa, mutta laina on maksettava takaisin ja korot nousevat huimaa vauhtia.
Opintotukikuukausia on käytössä alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon 48. Ne riittävät noin reilun viiden vuoden opiskeluun, mikäli opiskelija käy kolme kuukautta vuodesta kesätöissä eikä pidä lomaa ollenkaan. Tämä painostaa opiskelijaa valmistumaan ajallaan, vaikka kursseja ei olisi tarjolla juuri silloin, kun haluaisi ja tarvitsisi. Mainittakoon kuormittavina tekijöinä myös kasvava uupumus opiskelijoiden keskuudessa sekä lähellä käytävä sota.
Kaipuu luennoille ja opetuksen pariin
Viimeiset vuodet ovat olleet poikkeuksellisia monella tavalla. Sen lisäksi, että taide- ja kulttuuriala ei ole saanut tarvitsemaansa ja ansaitsemaansa tukea ja arvostusta pandemian aikana, myöskään humanistinen tiedekunta ei nauti arvostusta tai tarvittavaa rahallista tukea. Ne, jotka aloittivat opintonsa koronavuonna 2020, aloittivat lähiopetuksen hyppäämällä suoraan kandiseminaarin pyörteisiin. Opiskelijakaverit tavattiin ensimmäisen kerran kahden vuoden jälkeen kolmiulotteisina. Kandiseminaarin jälkeen palataan taas opiskelemaan kotiin tietokoneen maisterin kirjatenttejä varten ja suorittamaan kursseja avoimen yliopiston kautta. Minä, kuten moni muukin, kaipaan luennoille ja opetuksen pariin.
Emmi Keski-Nikkola opiskelee musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa kolmatta vuotta. Keski-Nikkola on musiikkitieteen ainejärjestö Synkooppi ry:n puheenjohtaja sekä TAKU:n varaopiskelijaedustaja. Keski-Nikkola työskentelee taide- ja kulttuurialan yrityksessä toimistoassistenttina.
* * *
TAKU vaatii taide- ja kulttuurialojen koulutusohjelmien perusrahoituksen turvaamista
Taiteiden tutkimuksesta (musiikkitiede, teatteritiede, estetiikka, kirjallisuustiede, taidehistoria, elokuva- ja televisiotutkimus, mediatutkimus) valmistuneet asiantuntijat ovat yksi TAKUn keskeisistä jäsenryhmistä.
Taiteiden tutkimuksesta valmistuneet työllistyvät taide- ja kulttuurialoille asiantuntijatehtäviin mm. hallinto-, suunnittelu-, tuotanto-, viestintä-, opetus-, tutkimus- ja johtotehtäviin. Tyypillisiä työnantajia ovat kulttuuritalot, teatterit, festivaalit, kustantamot, kirjastot, museot ja galleriat, taiteen perusopetus, järjestökenttä, kaupunkien kulttuuritoimet ja korkeakoulut. Taiteiden tutkijoiden osaamista hyödynnetään myös mm. mainostoimistoissa, peliteollisuudessa, hyvinvointialalla ja valtionhallinnossa.
TAKU vaatii hallitusohjelmatavoitteissaan 2023-2027 taide- ja kulttuurialojen koulutusohjelmien perusrahoituksen turvaamista sekä panostusta korkeakoulujen tukipalveluihin. Työelämällä ei ole varaa menettää erityisosaajia, joita taiteiden tutkimuksen koulutusohjelmista valmistuu.
Tutustu TAKUn hallitusohjelmatavoitteisiin (pdf) >>
Keskustelua taide- ja kulttuurialojen yliopistokoulutuksen resurssipulasta 3.11.
Mitä menetämme, jos yliopistojen taide- ja kulttuurialojen koulutus ja tutkimus näivettyvät? Keskustelua alustamassa teatteritieteen professori Hanna Korsberg sekä Tekstin talon toiminnanjohtaja Laura Serkosalo. Kaikille avoimet TAKUn Kulttuurikahvit to 3.11. klo 8.30-9.30.
