Harjoittelijoiden aseman parantaminen on osa työnantajavastuuta
Vaativan työn teettäminen palkattomilla harjoittelijoilla on laaja epäkohta taide- ja kulttuurialalla. Resurssipula ei riitä selitykseksi suoranaiselle hyväksikäytölle. Työharjoitteluiden oikeudenmukainen toteuttaminen edellyttää asian näkemistä osana työnantajavastuuta.
Taide- ja kulttuurialalla palkattomat työharjoittelut ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. On valitettavan tavallista, että opiskelijalla teetetään ammattilaisen töitä ilman palkkaa ja kunnon ohjausta. Harjoittelija otetaan esimerkiksi paikkaamaan vakituisen henkilöstön vajetta, jolloin harjoittelijan työmäärä sekä vastuu ovat usein kohtuuttomat.
Palkalliset harjoittelut ovat kiven alla ja selitykseksi tarjotaan resurssipulaa. Tulijoita kuitenkin riittää etenkin, jos työnantaja on nimekäs: opiskelija sietää heikkoja työehtoja, koska arvostaa saamaansa merkintää cv:ssään. Epäkohtia ei uskalleta muutoinkaan nostaa esille, sillä opiskelija on alisteisessa asemassa harjoittelupaikkaan nähden.
“Hyvän työharjoittelun keskiössä ovat opiskelijan ja harjoitteluohjaajan luottamuksellinen suhde, yhteiset tavoitteet sekä reilut työehdot ja palkkaus”, sanoo järjestökoordinaattori Helmi Saukkoriipi Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKUsta.
Työnantajien ja korkeakoulujen on yhdessä tartuttava asiaan, toteaa mm. kulttuuri-, kirjasto-, museo-, viestintä-, matkailu- ja ravintola-alan ammatteja edustava Akavan Erityisalat kannanotossaan (25.4.2023).
Perusasiat kuntoon hyvällä suunnittelulla
Lähtökohta reilulle työharjoittelulle on työsopimuksen ja harjoittelusopimuksen tekeminen. Tämä sitoo harjoittelun työturvallisuuslakiin ja velvoittaa asianmukaiseen työhön perehdytykseen (työturvallisuuslaki 14 §). Kun opiskelijan kanssa tehdään harjoitteluajasta työsopimus, suojaavat työehdot myös häntä. Harjoittelijan palkaksi suositellaan vähintään Kelan ansiosidonnaiseen päivärahaan oikeuttavaa vähimmäispalkkaa (1331 €/ kk vuonna 2023).
TAKU on tuottanut Hyvän harjoittelun ABC -oppaan, joka tarjoaa mm. sopimusmallit sekä tietoa mm. tekijänoikeuksista ja lainsäädännöstä paitsi opiskelijalle myös harjoittelupaikan tarjoavalle organisaatiolle.
TAKU edellyttää harjoittelupaikan tarjoavalta organisaatiolta työharjoitteluiden hyvää suunnittelua. Kun harjoittelijan työpanos on määritelty osaksi työnteon vuosiympyrää ja harjoittelijan palkka on huomioitu budjetissa, syntyy hyvä perusta molempia osapuolia hyödyttävälle työssä oppimiselle.
Taide- ja kulttuurialan tulevaisuutta luodaan tulevaisuuden tekijöiden kanssa
TAKU korostaa työharjoittelujen oikeudenmukaisuutta osana työnantajavastuuta. Palkaton työ sellaisenaan on räikeää hyväksikäyttöä – ja opiskelija tarvitsee harjoitteluajan palkan elämiseensä. Pahimmassa tapauksessa palkattomat harjoittelujaksot viivästyttävät merkittävästi opintoja ja työllistymistä.
Harjoittelu avaa opiskelijalle näköalan oman alansa työhön ja luo perustaa oman asiantuntijaroolin syntymiselle. Harjoittelupaikan toimintatavat ja opiskelijan saama kohtelu vaikuttavat siihen, näyttäytyykö työura alalla houkuttelevana vai kielteisenä.
”Hyvät harjoittelukäytännöt luonut organisaatio voi olla ylpeä vastuullisuudestaan – ja nähdä tämän osana alan tulevaisuutta vahvistavaa brändiään”, sanoo Saukkoriipi. Lisäksi kannustamme oppilaitoksia viestimään työnantajille harjoittelun reunaehdoista ja valvomaan niiden toteutumista.
Tilanne on hivuttautunut parempaan päin viime vuosina, ja jotkut oppilaitokset huolehtivatkin jo omasta vastuustaan välittämällä vain palkallisia harjoitteluita. Upeaa on myös kuulla sekä opiskelijoiden että harjoitteluyhteistyötä tehneiden organisaatioiden innostuneita kommentteja: onnistunut ja reilu työharjoittelu antaa valtavasti inspiraatiota molemmille osapuolille.
Lisätietoja:
Helmi Saukkoriipi
järjestökoordinaattori, TAKU ry
puh. 040 561 8967
helmi.saukkoriipi@taku.fi