TAKUn hallituksen jäsenen uratarina – esittelyssä Petri Katajarinne

Pitkän ja hänen omia intohimojaan seuranneen työuran tehnyt Petri on työskennellyt kulttuurialalla tehtävissä, joissa keskeistä on ollut luovan alan kehittäminen ja työskentelyedellytysten takaaminen. TAKUn hallituksen jäsenenä hän toimii 2024-25.

Kuka olet?

Olen Petri Katajarinne, turkulaistunut savolaiskarjalainen. Työskentelen tällä hetkellä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa kulttuurituotannon lehtorina. Jaan työaikani Turun kampuksen ja Imatran TKI-keskuksen kesken. Nykyinen työni käsittää pääosin hanketyötä. Hankkeet, joissa edistetään luovien alojen työllisyyttä ja yrittäjyyttä ovat erityisen lähellä sydäntäni. Harrastan ulkoilua, kulttuuria ja joogaa. Kitaraa olen opetellut soittamaan neljäkymmentäviisi vuotta omaksi ilokseni. Lisäksi kunnostan yhdessä vaimoni kanssa vanhaa synnyinkotiani Simpeleellä.

Petri Katajarinne

Mikä veti sinut taide- ja kulttuurialalle?

Luulen, suurin syypää tähän on suomalainen kirjastolaitos. En ole syntyisin kulttuurikodista, mutta äitini tutustutti minut kirjastoon hyvin nuorena. Asuimme ennen kouluikääni Savonlinnan kirjastomäen alla. Olin lapsena ja nuorena lukutoukka ja ahmin liki kaiken mitä eteeni tuli. Kirjat herättivät kiinnostuksen taidetta ja kulttuuria kohtaan. En ole koskaan haaveillut taiteilijan urasta, mutta opintojen kautta olen tarttunut tilaisuuksiin, jotka ovat johdattaneet minut taide- ja kulttuurialan töihin, niin tuottajana kuin opettajanakin.

Urapolkusi?

Minulla taitaa olla tyypillinen humanistin urapolku. Lukion jälkeen ainoa päämääräni oli päästä yliopistoon opiskelemaan, tutkinnolla ei ollut niinkään väliä. Folkloristiikkaa Turun yliopistoon oli tuolloin helpoin päästä, joten sinne. Folkloristiikan lisäksi opiskelin sivuaineina opintoja miettimättä sen kummemmin tulevaa uraani. Niinpä sivuaineiksi valikoitui niinkin lähellä folkloristiikka olevia aineita, kuin sosiaalipolitiikka, sosiologia ja psykologia. Jälkikäteen olen kyllä hyödyntänyt kaikkia edellä mainittuja opintoja urallani.

Valmistuttuani yliopistolta folkloristiksi tajusin kuitenkin hyvin nopeasti, ettei työelämä oikein tunnista folkloristin osaamista. Olin jo yliopistoaikana siitä harvinainen humanisti, että minua kiinnosti yrittäjyys, joten haave omasta yrityksestä kiinnosti palkkatyön sijaan. Kävin yliopiston jälkeen vuoden mittaisen kulttuurituottajakoulutuksen ja ymmärsin, että tuottajan työ oli juuri sitä, mitä halusin tehdä. Olihan yliopistoaikani mennyt lähinnä ainejärjestötoiminnassa bileitä järjestäessä.

Olin kuullut osuuskunnista paljon hyvää, joten perustin pian valmistuttuani yhden ensimmäisistä kulttuuriosuuskunnista, osuuskunta Kulttuuriteon. Osuuskunta toimii edelleen. Osuuskunnan kautta hankin käytännön osaamista kulttuurin tuottamisesta, perustamalla muun muassa verkkolehden, ohjelmatoimiston sekä lasten rockfestivaalin. Tämä hankitun osaamisen ansiota oli varmasti se, että minut valittiin vuosituhannen alussa ensimmäisen kerran Humakiin kulttuurituotannon lehtoriksi. Olin ensimmäisen kerran lehtorina kahdeksan vuotta, jonka jälkeen päätin lähteä uudelleen yrittäjäksi. Tällä kertaa kulttuurialan asiantuntijana.

Ehdin toimia pari vuotta yrittäjänä, kunnes Humak kutsui taas. Tällä kertaa toimin kolme vuotta luovien alojen yrityshautomon Creven hautomopällikkönä ja yritysvalmentajana. Näihin aikoihin olin myös toiminut ensimmäisen kerran TAKUn hallituksessa, ensin jäsenenä, lopulta puheenjohtajana. Olin jo ennen TAKUa toiminut Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n puheenjohtajana.

Yhdistystoiminta on myös yksi uraani leimaava piirre. Edunvalvonnan lisäksi olen toiminut useissa kulttuuriyhdistyksissä aktiivisessa roolissa. Creven jälkeen siirryin hyödyntämään osaamistani yrittäjyydestä yrittäjyyskasvatuksen pariin. Olin töissä Nuori Yrittäjyys ry:ssä seitsemän vuotta. Vastasin aluksi korkeakoulujen yrittäjyysohjelmasta, ja lopulta myös toisen asteen Vuosi Yrittäjänä -ohjelmasta. Lopulta aloin taas kaivata luoville aloille ja sain töitä kolmannen kerran Humakista, tällä kertaa hanketyöntekijänä, ja lopulta, ympyrän sulkeutuessa, toisen kerran lehtorina.

Mikä on parasta työssäsi?

Parasta työssäni on se, että saan tehdä työtä itselleni tärkeiden asioiden parissa. Parasta on myös se, että voin työni kautta vaikuttaa luovan alan kehittämiseen ja saada muutosta aikaiseksi. Ja tietysti on parasta myös mukavat työkaverit.

Mistä haaveilet tai millaisia tavoitteita sinulla on?

Olen jo työurani viimeisellä neljänneksellä, joten monet haaveeni ovat jo toteutuneet. Haluan edelleenkin auttaa taide- ja kulttuurialoilla toimivia saamaan elantonsa työllään, tapahtui se palkkatöissä, yrittäjänä tai näiden välimaastossa. Pidän sitä elämäntehtävänäni. Ja siinä työssä haluan myös oppia paremmaksi.

Funny fact sinusta?

Kuten aikaisemmin kerroin, niin olen soittanut kitaraa suurimman osaa elämästäni, mutta edelleenkään en osaa soittaa yhtään biisiä. Tällä tiellä aion jatkaa tulevaisuudessakin.

Lue lisää uratarinoita >

TAKUn jäsenten uratarinoita -sarjassa esittelemme jäsentemme taustoja, urapolkuja sekä ajatuksia omasta työstä sekä taide- ja kulttuurialan kiinnostuksen kohteista. Inspiroidutaan toisistamme ja tullaan tutuiksi!

Haluatko kertoa oman tarinasi? Täytä lomake täällä >