Neuromoninaisuus huomioitava yhdenvertaisuuskysymyksenä
Työelämässä tarvitaan meistä jokaista. Neuromoninaisuuden huomioiminen yhdenvertaisuuskysymyksenä edellyttää tietouden kasvattamista. Erilaiset valmiudet ja tarpeet tulisi huomioida paitsi hyvinvoinnin ja jaksamisen myös potentiaalin mahdollistamisen takia.
Neurokirjo on saanut viime aikoina kasvavaa laajaa julkisuutta. Myös neuromoninaisuutta koskevat yhdenvertaisuuskysymykset (DEI) on nostettava työelämäkeskusteluun.
Arviolta 15–20 % väestöstä edustaa totutusta normista poikkeavaa neurokirjoa (DCEG 2022). Tämä ei siis ole lainkaan harvinaista – ja yhdenvertaisuutta edistävien toimenpiteiden vaikutukset mm. hyvinvointiin ja jaksamiseen ovat laajat.
”On havahduttava peilaamaan myös neuromoninaisuuden kysymyksiä suhteessa työelämässä laajasti koettuun uupumukseen. Neurologisten erityistarpeiden huomiotta jättäminen on yksi tunnistettu uupumuksen aiheuttaja”, sanoo neuropsykiatrinen valmentaja Riikka Seppälä, joka on tehnyt pitkän työuran myös yritysten sparraajana.
Mitä neuromoninaisuus tarkoittaa?
Neuromoninaisuudella tarkoitetaan ihmisten neurobiologista moninaisuutta ja erilaisuutta siinä, miten aivomme toimivat. Työn arjessa tämä näkyy siinä, miten kukin kokee ympäristön, sosiaaliset tilanteet, stressin ja kuormittumisen tai mitkä ovat kunkin voimavarat ja kyvyt erilaisten työtehtävien edessä. Jokainen meistä on yksilöllinen, mutta tarpeiden taustalla saattaa olla esimerkiksi ADHD-, ADD- tai autismikirjon piirteisyys.
"Rakentaaksemme sosiaalisesti kestävää ja aidosti monimuotoista työelämää, tarvitsemme työyhteisöjä, joissa jokainen voi hyvin, saa toimia vahvuuksillaan ja uskaltaa aidosti olla oma itsensä, mitään puolia itsestään peittämättä", sanoo Seppälä.
Neuromoninaisuus yhdenvertaisuuden näkökulmasta
Neuromoninaisuus tulisi huomioida yhtenä yhdenvertaisuuskysymyksenä iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, arvojen, uskonnollisuuden, persoonallisuuden, koulutustaustan, perhetilanteen, terveydentilan, vammaisuuden, kielen ja esimerkiksi etnisen tai kansallisen taustan rinnalla. Tämä on tärkeää, jotta jokainen saa yhdenvertaiset mahdollisuudet ja mahdollisuuden toteuttaa omaa potentiaaliaan.
Yhdenvertaisuus huomioidaan työyhteisöissä esimerkiksi johtamisen, prosessien, toimintatapojen ja rakenteiden sekä viestinnän käytännöissä. Neuromoninaisuuden huomioiminen ei ole yleisesti ottaen vaikeaa. Ennen kaikkea tarvitaan erilaisuuden hyväksymistä, arvostava kohtaamista, vahvuuksien huomioimista sekä kaikkia hyödyttävää työnteon rakenteiden selkeyttä – ja toisinaan pieniä joustoja, kuten aistiympäristön sopeuttamista, joustavan työajan ja etätyön mahdollistamista tai työnteon tauottamista.
Neuromoninaisuuden huomioiminen lisää hyvinvointia ja tuloksellisuutta
Esimerkiksi keskittymis- ja oppimiskyky, idearikkaus ja innostuminen sekä toisten innostaminen ovat työelämässä arvostettuja ominaisuuksia ja vahvuuksia, joiden taustalla vaikuttaa neuromoninaisuus.
Jotta tälle potentiaalille tarjoutuisi mahdollisuus ja kukin voisi työyhteisössä hyvin, tulisi tietoutta kasvattaa. Tulevaisuuden tavoitteena tulisi olla sellaisten työskentely-ympäristöjen ja yhteisöjen luominen, jossa kukin saa yhdenvertaiset onnistumisen edellytykset ja kokee tulevansa hyväksytyksi.
Työyhteisön moninaisuus ja inkluusio vaikuttavat henkilöstön sitoutumiseen, työhyvinvointiin, yleiseen hyvinvointiin sekä organisaation kykyyn luoda uutta, mutta myös tuloksellisuuteen (McKinsey 2015).
