Mitä kulttuurityöläisen palkka kertoo alan arvostuksesta?
Teatteriesitysten loppuminen, konserttien peruuntuminen ja lähikirjaston ovien sulkeutuminen koronan kourissa ovat osoittaneet suomalaisille konkreettisesti, miten tärkeää kulttuuri on. Mitä pidemmälle pandemia on edennyt, sitä kovaäänisemmäksi on kasvanut kansalaisten ja kulttuurialan edustajien turhautuminen siihen, miten sektoria kohdellaan. Kulttuuri on arvokas asia!
Mutta arvostetaanko Suomessa kuitenkaan kulttuuria? Kysymys tulee vääjäämättä mieleen, kun seuraa sitä, miten valtio on kohdellut koronan kourissa kamppailevaa alaa. Pinnalla ovat olleet sektorin saamat vaatimattomat korvaukset pandemian aiheuttamista vahingoista. Pitkään on puhuttu myös kulttuurialan toimijoiden heikosta palkkauksesta erityisesti kuntien palveluksessa.
Suomalaisille kulttuuri on arvokas asia
Suomalaiset ovat vankkoja kulttuurin ystäviä. Selkeä enemmistö suomalaisista pitää kulttuuria kansalaisen peruspalveluna. Viime vuonna Kantar TNS:n toteuttamassa kyselyssä 63 prosenttia ilmoitti käyneensä kuluneen vuoden aikana kirjastossa. Useampi kuin joka toinen oli vieraillut kyseisenä aikana elokuvissa (60 %), kaksi viidestä konsertissa tai teatterissa. Museo oli ollut runsaan kolmanneksen (36 %) ja musiikkitapahtumat ja festivaalit lähes joka kolmannen (30 %) ohjelmassa. Taidenäyttelyt (25 %) olivat houkutelleet joka neljännen vieraakseen, nuoriso- ja lasten kulttuuritapahtumat alle kymmenesosan. Kyselyä varten haastateltiin reilu tuhat suomalaista keväällä 2021. Tutkimuksen oli tilannut Akavan Erityisalat ry.
Enemmistö oli sitä mieltä, että hyvät kulttuuripalvelut vaativat myös hyviä tekijöitä ja toteuttajia.
Enemmistö oli sitä mieltä, että hyvät kulttuuripalvelut vaativat myös hyviä tekijöitä ja toteuttajia. Neljä viidestä uskoi, että laadukkaita kulttuuripalveluja ei synny ilman koulutettuja asiantuntijoita. Haastateltaville näytettiin kulttuuripalveluja tuottavan henkilöstön keskimääräinen palkka kuntatasolla ja vertailuna koko kunta-alan keskimääräinen palkka. Nämä molemmat nähtyään suurin osa oli vakuuttunut siitä, että päätöksentekijät eivät arvosta kulttuuripalveluita.
- On kahtalaista puhetta. Ihmiset kaipaavat kulttuuripalveluja, mutta ei näytä siltä, että se millään tavoin vaikuttaisi kulttuuripalvelujen rahoitukseen, sanoo Akavan Erityisalojen neuvottelupäällikkö Jaakko Korpisaari huolestuneena. Etujärjestö on huolissaan noin 6000:n kuntasektorilla kulttuurialalla työskentelevän pienipalkkaisen kohtalosta.
Korpisaari toteaa, miten juhlapuheissa arvostetaan ja osataan jo hyvin hyödyntää kulttuuria ja vapaa-ajan palveluja alueiden elinvoiman lähteenä.
Korpisaari toteaa, miten juhlapuheissa arvostetaan ja osataan jo hyvin hyödyntää kulttuuria ja vapaa-ajan palveluja alueiden elinvoiman lähteenä. Palkkauksessa tämä arvostus ei kuitenkaan näy, ja etujärjestö kipuilee tätä ristiriitaa Korpisaaren mukaan vuodesta toiseen.
- Arvostamme kyllä kulttuurituotteita ja kulttuurin huipputuloksia, ei epäilystäkään siitä. Vaan emme arvosta ammatteja, hän toteaa.
Kuntasektorilla kulttuurityössä ei tienata
"Meidän kirjastot ovat maailman parhaalla tasolla. Me olemme iloisia ja tyytyväisiä siitä, mutta emme arvosta niitä, jotka tekevät."
Kulttuurialaa työllistävät kuntien lisäksi valtio, yksityinen sektori ja kolmas sektori. Myös ammattien kirjo on suuri. Jo nopea vilkaisu Tilastokeskuksen tietoihin osoittaa, että julkisen ja yksityisen sektorin väliset palkkaerot ovat kulttuurialalla selvät. Kun yksityisellä sektorilla ansaittiin kulttuurin parissa vuonna 2020 keskimäärin 3 832 euroa, kuntasektorilla vastaava luku oli lähes tuhat euroa vähemmän eli 2 920 euroa. Summa jäi selvästi jälkeen myös koko kuntasektorin keskimääräisestä säännöllisestä kuukausipalkasta 3 250 eurosta.
Yksityisellä puolella ansaittiin parhaimmillaan 6 700 euroa ja alhaisimmillaan 2 172 euroa. Eniten ansaitsivat mainos- ja tiedotusjohtajat, ja heikoimmat ansiot yksityisellä sektorilla olivat tekstiili-, nahka- yms. käsityötuotteiden tekijöillä. Kuntasektorilla eniten ansaitsivat teatterinjohtajat, n.5 560 euroa. Pahnan pohjimmaisina olivat museoapulaiset, jotka poimivat kukkaroonsa juuri ja juuri 2 000 euroa kuukaudessa.
Palkkaeroa yksityiseen sektoriin nähden selittää osittain erilaiset tehtävät. Toinen selitys löytyy, kun tilastoista katsoo sukupuolijakaumaa. Kunnissa kulttuurin parissa työskentelee suhteellisesti enemmän naisia, kun kokonaisuutena kulttuurialan sukupuolijakauma on varsin tasa-arvoinen. Naisten täyttämiä kulttuuriammatteja ovat mm. kirjastonhoitajat (80 %), kirjastotyöntekijät (77 %) ja museoalan erityisasiantuntijat (77 %).
- Meidän kirjastot ovat maailman parhaalla tasolla. Me olemme iloisia ja tyytyväisiä siitä, mutta emme arvosta niitä, jotka tekevät, kuvailee Korpisaari ja painottaa voimakkaasti viimeistä sanaa “tekevät”.
Ala on liian kiinnostava
Korpisaari pitää suurena epäkohtana sitä, että korkeasti koulutetut kulttuurityöläiset eivät saa ansaitsemaansa palkkaa:
- Julkisen sektorin erityispiirre on se, että pitää olla koulutus, jos haluaa sinne töihin, hän muistuttaa.
Korpisaaren mielestä koulutus on tae tasalaatuisesta työstä ja sen pitäisi näkyä myös palkkapussissa. Hän hakee syitä kulttuurialan matalapalkkaisuuteen kahdelta suunnalta. Toinen on alan pienuus. Toinen syy on moniselitteisempi:
- Alan kiinnostavuus on osittain ongelma. Työntekijöitä tulee ovista ja ikkunoista, koska kulttuurialan opinnot kiinnostavat nuoria. Hakijamäärät ovat suuria, ja opiskelemaan on vaikea päästä. Työnantajille ei synny painetta houkutella rahalla.
Heti mieleeni tulee lääketiede ja lääkäriksi opiskelevat. Sielläkin alalle on tunkua ja opiskelemaan on todella vaikea päästä. Toisin kuin kulttuurityöläiset, lääkäreiden palkkapussi on varsin muhkea. Onko palkkakuopan syy sittenkin jossain syvemmällä?
- Lääkärit ovat Suomessa arvostettuja, ja ammattiryhmä on osannut hyödyntää asemaansa, vastaa Korpisaari asiaa kysyessäni.
Niinpä. Ovatko kulttuuri ja kulttuurin tekijät meillä sittenkin aliarvostettuja?
Lähteet:
Kulttuuritilasto 2020, Tilastokeskus
Kantar TNS:n tutkimus "Kansalaisten käsitykset kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluista sekä hyvästä hallinnosta 2021
Tekijät:
Journalisti: Marja Heinonen
Artikkelin pääkuva, kuva kirjastopyörästä: Ari Andersin
Kuva Jaakko Korpisaaresta: Eeva Vänskä
Kuva Oodista: Ninara
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Rapportin sivuilla 28.2.22.
***
Tämä juttu on toteutettu julkisesti aiherahoitettuna journalismina. Julkisesti aiherahoitetussa journalismissa toimittajille ja lukijoille kerrotaan selvästi jutun rahoittaja, joka tässä tapauksessa on Akavan Erityisalat. Juttu on journalistinen ja jutun kirjoittaja vastaa itsenäisesti jutun sisällöstä, eikä rahoittajalle ole annettu aiheen osoittamisen jälkeen mahdollisuutta vaikuttaa jutun sisältöön.
Tutustu tämän artikkelin aiherahoitussopimukseen tästä.
