Tunnetko matka- ja ylityökorvauskäytännöt?

Reilut käytännöt ja asioista avoimesti sopiminen ovat sekä työnantajan että työntekijän etu. Mitä jokaisen siis kannattaa tietää matkakustannus- ja ylityökorvauksista?

Taide- ja kulttuurialan asiantuntijatyössä yksi parhaista asioista on työn imu. Työ saattaa sisältää pitkiä ja moniosaisia työpäiviä sekä matkustamista, joten korvausasioista huolehtiminen ei saisi koskaan unohtua.

TAKUn palkkakysely (TAKU 2022) toi esiin, että 7 % taide- ja kulttuurialan asiantuntijatyötä tekevistä ei saa mitään korvausta ylitöistään ja 49 % ei saa korvausta työhön liittyvästä matka-ajasta. Asiantuntijatyö on työaikalain soveltamisen piirissä, joten nämä käytännöt on saatava kuntoon.

Matkakustannuskorvaukset kuntoon avoimesti sopimalla

Työn takia matkustamaan joutuvalla on oikeus saada korvaus matkakustannuksistaan, kuten matkalippujen korvaus tai kilometrikorvaus, päiväraha tai ateriakorvaus. Yleensä käytännöt on määritelty työehtosopimuksessa (esim. KVTES), mutta TES-sopimuksettomassa organisaatiossa määrittely on tehtävä työpaikkakohtaisesti. Yksityisellä sektorilla sopimista tukevat esimerkiksi verottajan päätökset verovapaiden matkakustannusten enimmäismääristä tai viittaaminen valtion matkustussääntöön.

Myös yrittäjän tai freelancerin kannattaa huomioida matkakustannuskorvaukset, jotka ovat varsin pieni lisä laskutettavaksi ja helppo sopia osana palkkiosta sopimista.

Matkalippujen korvaaminen sekä kilometrikorvaukset ovatkin usein kunnossa, mutta epäselvyyksiä ilmenee matkustamiseen käytetyn ajan korvaamisessa. Mukaan on tullut myös uusia kysymyksiä hybridityön ja paikkariippumattoman työn yleistyessä. Tuoreen työaikalain työaikakäsite on paikkariippumaton: työaikaa on työhön käytetty aika siitä riippumatta, missä työ tehdään.

Matka-ajan korvaamisen kysymyksiä

Matkaan käytetty aika luetaan työaikalain mukaan työaikaan silloin, kun matkustaminen on samalla osa työsuoritusta tai kiinteä osa sitä – kuten siirtymistä työntekopaikasta toiseen päivän aikana. Reilua ja nykyaikaista olisi laskea myös kodin ja työpaikan välinen matka-aika työajaksi, jos työtä on mahdollista tehdä mobiilisti ja matka-aika on huomattavan pitkä.

Ylemmät toimihenkilöt pystyvät yleensä työskentelemään paikasta riippumatta esimerkiksi juna- tai lentomatkan aikana. Matkasta sovittaessa tulisikin sopia, voiko ja aikooko työntekijä suorittaa normaaleja työtehtäviään matkustusaikana, jolloin käytetty voidaan laskea työajaksi.

“Tällaisten tilanteiden varalle työpaikalle kannattaa luoda yleisesti sovellettavat matka-ajan korvaamista koskevat säännöt”, ohjeistaa Akavan Erityisalojen edunvalvonta- ja lakipalveluiden johtaja Helena Lamponen.

Jos ylempi toimihenkilö matkustaa säännöllisen työajan ulkopuolella, (esim. matkustaa kohteeseen sunnuntai-iltana maanantaina alkavaa työtä varten), ei sitä korvata työaikalain perusteella, vaikka matkustaminen tapahtuisi työnantajan määräyksestä.

“Työntekijälle kuuluu ylimääräisiä elinkustannuksia korvaava päiväraha ja toki myös matkakustannukset on korvattava. Vapaa-aikaan sijoittuvan matka-ajan korvauksesta on kuitenkin sovittava aina erikseen”, sanoo Lamponen.

Ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestö (YTN) suosittelee, että vapaa-aikana matkustaminen korvataan tunti tunnista -periaatteella. (Ajantasaiset kirjaukset voi tarkistaa omaan työsuhteeseen noudatettavasta työehtosopimuksesta, katso myös www.ytn.fi , www.finlex.fi).

Ylitöiden korvaaminen vaati yksityiskohdista keskustelemista

Sekä työnantajan että työntekijän on tärkeää tuntea ylityötä koskevat työaikalain tai sovellettavassa työehtosopimuksessa määrittelyt ja ehdot – ja rakentaa luottamusta asioista yhdessä puhumalla.

Ylityökäytännöt ankkuroivassa työsopimuksessa on suositeltavaa olla viittaus sovellettavaan työehtosopimukseen (TES). Koska taide- ja kulttuurialalla ei ole omaa työehtosopimusta, viittauskohteeksi kannattaa valita riittävän suuren alan TES, joka sisältää vastaukset moniin kysymyksiin (esim. KVTES tai Journalistiliiton TES) 

Hyvän perustan antaa myös TAKUn ja Akavan Erityisalojen muotoilemat taide- ja kulttuurialan työsuhteen ehdot -julkaisu, joka löytyy TAKUn verkkosivuilta.

Esimerkiksi tapahtuma-alan sesonkiluontoisuus aiheuttaa ajoittaista ylityöpainetta ja yhdenvertaiset käytännöt kannattaa luoda työyhteisölle ammattiryhmittäin esimerkiksi Journalistiliiton TESsin mahdollistamalla tavalla. Työnantajan kanssa on erikseen sovittava myös viestinnän ja markkinoinnin työtehtävissä mahdollisesta some- tai muusta päivystyksestä aiheutuvan varallaolon lisä- ja ylityön korvaaminen.

“Myös freelancerin kannattaa sopimusta tehdessään huomioida ylityö osana sopimusehtoja esimerkiksi valitussa työehtosopimuksessa todetulla tavalla tai muuten hinnoittelussaan”, muistuttaa Helena Lamponen.

Harmaa ylityö on työntekijän tappio ja huono tottumus

Epäselviä tilanteita syntyy erityisesti niin kutsutusta harmaasta ylityöstä, jota kertyy usein työnteon reuna-alueilla. Harmaa ylityö tarkoittaa, että tehdään työtä, josta ei joko saada korvausta lainkaan, tai josta kuuluisi saada ylityökorvaus, mutta sitä ei makseta. Yleensä puheeksi ottaminen auttaa asiaa.

Jatkuva, vapaaehtoinen työajan ylittäminen on karhunpalvelus paitsi työntekijälle itselleen myös koko työyhteisölle. Joustavuus on johonkin rajaan saakka hyvä asia, mutta työpaikkakulttuuriin syntyy huomaamattomasti haitallisia normeja.

Kannattaa muistaa esimerkiksi, että liukuva työaika on tarkoitettu työntekijän henkilökohtaisten työaikajoustojen mahdollistamiseen – ei työn ruuhkautumisesta johtuvaan venymiseen. Liukuvan työajan käytöllä ei voida sivuuttaa työaikalain lisä- ja ylityösääntelyä tai työehtosopimuksen vastaavia määräyksiä.

Reilut käytännöt ovat molempien sopijaosapuolten etu

Työaikalain tunteminen ja työpaikan avoin keskustelukulttuuri auttavat pitämään asiat asioina ja käytännöt reiluina. Käytännöt heijastavat organisaation arvoja sekä tapaa toimia – ja vaikuttavat paitsi työtyytyväisyyteen, myös yrityksen maineeseen ja positiiviseen erottumiseen työnantajana.

On kaikkien etu, että tavalliset ja toistuvat käytännöt sekä korvaustavat on kirjattu työsopimukseen – ja että niistä keskustellaan työyhteisössä avoimesti.

Taide- ja kulttuurialan työelämän käytäntöjä on pyrittävä kehittämään yhdessä. Työelämän tulevaisuus rakennetaan päivä ja teko kerrallaan.

Kuka? Lakiasiantuntijanamme toimi Akavan Erityisalojen edunvalvonta- ja lakipalveluiden johtaja Helena Lamponen.