Miten luontoisedut huomioidaan osana kokonaispalkkaa?

 Mitä työntekijän kannattaa tietää luontoiseduista? Miten luontoisedut otetaan huomioon osana kokonaispalkkaa? Millaisia ovat verotuskäytännöt?

Luontoisedut ovat korvausta työntekijän tekemästä työstä. Tavallisimpia luontoisetuja ovat ravinto- ja puhelinedut, mutta mahdollisia ovat myös työsuhdematkalippu, työvaatteet, loma-asunto, auto-, polkupyörä-, asunto- ja kodinhoitoetu tai henkilöstöalennukset.

Näiden etujen huomioiminen osana kokonaispalkkaa parantavat usein työntekijöiden työtyytyväisyyttä sekä sitoutumista. Houkuttelevia etuja tarjoamalla työnantaja voi myös erottautua ja lisätä vetovoimaansa työmarkkinoilla – ja luontoisedut voivat olla toimiva kilpailuetu työnantajalle silloinkin, jos palkkatasolla kilpaileminen ei ole mahdollista.

Perustiedot haltuun luontoiseduista

Luontoisedut ja henkilöstöedut ovat kaksi eri asiaa. Henkilöstöedut, kuten kahvi- ja virvoketarjoilu työpaikalla tai työterveyshuolto, ovat työnantajan hyväntahdon eleitä, joita ei rinnasteta palkanmaksuun. Luontoisedut puolestaan ovat palkkaan verrattavia etuja, jotka vaikuttavat verotukseen sekä eläkekertymään.

”Ennen edun käyttöönottoa kannattaa selvittää siihen liittyvät sitoumukset, vaikutukset verotukseen sekä se, onko edun käyttö taloudellisesti järkevää”, sanoo Akavan Erityisalojen juristi Anna Zibellini.

”Työntekijän on myös mahdollista neuvotella, että luontoisetua vastaava korvaus maksetaan rahana.”

Onko luontoisetu palkanlisä vai vähennetäänkö se sovitusta rahapalkasta?

Luontoisetu on työntekijälle veronalaista palkkaa, aivan kuten rahapalkka. On tärkeää sopia tarkasti, annetaanko luontoisetu varsinaisen rahapalkan lisäksi vai vähentääkö sen arvo saatavaa rahapalkkaa. Suositeltavampaa on etujen laskeminen rahapalkan lisäksi.

Jos kyseessä on satunnaisesti tai kertaluontoisesti käytettävä etu, voidaan sopia, että käyttö vähennetään palkasta kulutuksen mukaan. Jos luontoisedun arvo vähennetään rahapalkasta, työntekijälle ei synny siitä verotettavaa etua.

”Jos luontoisetu maksetaan työntekijälle esimerkiksi kerran vuodessa, on pohdittava, miten muutokset työsuhteessa vaikuttavat. Kuinka toimitaan esimerkiksi irtisanoutumistapauksessa?”, huomauttaa Zibellini.

Kannattaa huomata, että esimerkiksi polkupyöräetu ja työsuhdematkalippu ovat sovitun rahapalkan päälle annettuina vain tiettyyn rajaan saakka verovapaita etuja.

Luontoisetujen huomioiminen verotuksessa

Luontoisedut lasketaan osaksi työntekijän verotusta Verohallinnon vuosittain määrittelemän euromääräisen verotusarvon mukaisesti (ks. Verohallinto 2024) Luontoisetujen käyttöarvo on suurempi kuin niiden verotusarvo. Verotusarvo on lopullinen euromäärä, joka vaikuttaa myös veroprosenttiin.

”Jos esimerkiksi käytät työnantajan tarjoamaa lounaskorttia maksuvälineenä ja sinulta veloitetaan ravintolassa 13,50 euroa – verottaja huomioi käyttämäsi edun arvoksi 10,13 euroa”, valaisee Anna Zibellini.

”Jos vastaavan tulon 13,50 euroa saisi suoraan rahapalkkana, jäisi siitä vähemmän käteen.”

Ravintoetu on siis kannattavampi kuin vastaava palkankorotus ja hyvä diili, jos todella käyttää kyseistä etua. Käyttämättä jäävä etu koituu työntekijän tappioksi.

Esimerkkejä luontoiseduista

Ravintoetu

Lounasetu on yksi eniten arvostetuista luontoiseduista. Luontoiseduksi se huomioidaan vain palkan päälle laskettuna lisänä (eli ei, jos sen arvo vähennetään palkasta). Työnantaja voi vähentää lounasedun kustannukset verotuksessa. Vuonna 2024 mobiililla lounassaldolla voi maksaa kerrallaan 8,50–13,50 €.

Puhelinetu

Jos työpuhelin on myös vapaa-ajan käytössäsi ja työnantaja maksaa myös yksityispuhelusi, saat työnantajalta puhelinetua. Puhelinetu on verotettavaa tuloa. Työsuhdepuhelimen verotusarvo on 20 euroa kuukaudessa (Verohallinto 2024). Puhelinetu on työntekijälle kannattava, jos puhelimen yksityiskäyttö ylittää sen verotusarvon.

Työpuhelimen tietoliikenneyhteyden yksityiskäyttö on verotonta. Sen sijaan matkapuhelimen käyttö maksuvälineenä ei sisälly puhelinetuun, vaan se verotetaan erikseen. (Verohallinto 2024)

Työsuhdematkalippu

Työsuhdematkalippu on työnantajan työntekijälle antama henkilökohtainen joukkoliikenteen matkalippu, joka on tarkoitettu ainoastaan asunnon ja työpaikan väliselle matkalle. Työsuhdematkalippu on työntekijälle veroton 3400 euroon saakka (Verohallinnon syventävät ohjeet).

Polkupyörä

Polkupyörä on 1200 euroon saakka verovapaa luontoisetu (ks. Verohallinto 2021, Verohallinto 2024). Jos työsuhdepolkupyörä on tätä arvokkaampi, voidaan kulu jakaa useammalle vuodelle. (On huomioitava, että polkupyöräedun ja joukkoliikenteen matkalipun yhteenlaskettu verovapaa enimmäismäärä ei ylitä 3400 euroa vuodessa, ks. Verohallinnon syventävät ohjeet.)

Jos polkupyöräetu on annettu työntekijälle palkanlisänä, vain edun verovapaan tulon (100 euroa/kk, 1200 euroa/v.) ylittävä määrä lisätään bruttopalkkaan veronalaisena luontoisetuna.

Työsuhdepyörän hankinnasta vastaa työnantaja ja pyörä on tarkoitettu työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön työmatkojen lisäksi vapaa-ajalla. Edun piiriin kuuluvat pyörään kiinteästi kuuluvat lisävarusteet, kuten ajovalot, nastarenkaat, lukko ja pyöräilykypärä.

Tiesitkö tämän?

Työnantaja voi palkita työntekijöitä luontoiseduilla palkankorotuksia edullisemmin. Jotta työntekijä saisi palkankorotuksesta vastaavan suuruisen nettohyödyn kuin verottomista luontoiseduista, palkan nostaminen tarkoittaisi merkittävästi suurempia kuluja työnantajalle. Tämä siis perustuu lounas- ja muiden etujen verovapauteen.

”On tärkeää pitää luontoisetuja koskevat käytännöt pitkälti työntekijän päätettävissä. Työsuhde-etujen saamisesta vaihtoehtoisesti rahana tulisi aina voida neuvotella”, toteaa työmarkkinajuristi Anna Zibellini.

”Tilille tulee silloin rahaa vähemmän kuin mikä olisi edun arvo, mutta tämä saattaa silti olla työntekijälle merkityksellisempää.”

Työnantajan ja työntekijän velvoitteet

Työntekijän kannattaa aina vertailla kokonaispalkkaa, johon myös luontoisedut lasketaan mukaan – ja ottaa nämä näkökulmat mukaan palkkaneuvotteluihin.

Työnantajan vastuulla on laskea ja ilmoittaa verotettavat edut Verohallinnolle. Samoin työnantajan vastuulla on mm. maksaa eduista sosiaaliturvamaksut sekä pidättää lähdevero. Työntekijän on puolestaan tarkistettava, että verotettavat edut on ilmoitettu oikein veroilmoituksessa. Kun verotus toteutuu oikein, vältetään mahdolliset lisäverot.

Kuka? Lakiasiantuntijanamme toimi Akavan Erityisalojen työmarkkinajuristi Anna Zibellini.