Näkyvästi piilossa – mitä on kulttuurialan asiantuntijuus?

Taide- ja kulttuurialan kiinnittyminen eri alojen toimintaan, sen ihmisyyttä ja yhteiskuntaa läpileikkaava luonne sekä lisääntyvä sektorirajat ylittävä yhteistyö haastavat kulttuurialan asiantuntijuuden rakentumista ja alamme työtä. Toisaalta se on myös rikkaus.

Toimin itse kulttuurikentällä mm. kulttuurihyvinvoinnin, yhdenvertaisen kulttuurisen osallisuuden ja saavutettavuuden kysymysten parissa. Kulttuurikeskus PiiPoon perustajana ja toiminnanjohtajana taidekasvatus, lasten- ja nuorten kulttuuritoiminnan kehittäminen, monitaiteisuus, yhteisötaide, taiteen hyvinvointivaikutukset ja kulttuuripalveluiden katveessa olevat ihmiset ovat olleet työni fokuksessa jo kohta 20 vuoden ajan.

Lista osaamistarpeista tässä työssä on pitkä. Pitää osata puhua mm. sotea, hyteä, kasvatusta, opetusta, koulutusta, politiikkaa, rakenteita, verkostoja, kumppanuutta, taloutta, hankkeita ja kehittämistä, digiä, bisnestä, viestintää, hallintoa, työelämää, työnantajaa ja työllisyyttä, arviointia ja mittaamista ja ainakin vaikuttavuutta ja vaikuttamista. Pitää osata -lista on siis melkoinen. Äidinkielenä tässä työssä on kuitenkin taide, jonka ytimen ymmärtäminen, ja johon sitoutuminen on kaiken tekemisen perusta.

Asiantuntijan osaamislistaa pyöritellessäni minulle kirkastui asiantuntijatyön sitouttavin ulottuvuus. Vaihdoin ”PITÄÄ osata” -listan nimeksi ”SAA osata” ja siihen ilmestyi seuraavaa:

• Saa tehdä töitä eri alojen osaajien kanssa.
• Saa uppoutua työhön, jonka arvopohjan jakaa ja tavoitteet allekirjoittaa.
• Saa kohdata monenlaisia ihmisiä ja ymmärtää ihmisyyttä aina vain syvemmin.
• Saa hyödyntää luovaa ajattelua, työskennellä huikeiden ammattilaisten ja toimijoiden kanssa.
• Saa pohtia eettisiä ja esteettisiä kysymyksiä luonnollisena osana työnsä arkea.
• Saa olla oma itsensä ja innostua työssään kohtuuttoman paljon.
• Saa kokea merkityksellisyyttä, koska asiat, työssä syntyvät sisällöt ja yhteinen tekeminen ovat tärkeitä.

Tämän työn tekeminen on siis usein yhtä aikaa kuormittavaa suorittamista ja kiitollisuutta herättävää sielun hivelyä; loputonta lapioimista loppumattoman asiavuoren äärellä, rahojen kasaan haalimista ja seuraavassa hetkessä sukeltamista hurmaavaan luovuusavantoon, joka kirkastaa katseen ja muistuttaa olennaisesta.

Olen aloittanut tänä syksynä myös uudessa asiantuntijaroolissa väitöskirjatutkijana Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan terveystieteiden yksikössä. Väitöskirjani käsittelee kulttuurihyvinvoinnin kysymyksiä kansanterveyden kontekstissa ja toimeenpanoa Pirkanmaan hyvinvointialueella. Pohdin tohtoriopintojeni alussa, sitä riittääkö kulttuurialalla kasvanut asiantuntijuuteni terveystieteen tutkimusmaailmassa. On ollut ihanaa huomata kuinka jaettua ja rajat ylittävää yhdessä kehittyminen on, kuinka monialaisen pohjan työni on minulle rakentanut, ja kuinka kiinnostavana kulttuurihyvinvointi ja sen tuomat mahdollisuudet nähdään.

Leikkiä tosissaan ja näkyvästi piilossa

Vaikka taide on parhaimmillaan kaiken ikäisten yhteistä ja yksityistä leikkiä täynnä oivalluksia ja läsnäoloa, ei sitä tuoteta leikisti. Alan asiantuntijat ovat työstään ylpeitä sitoutuneita ammattilaisia, joiden onnistuminen mitataan päivittäin eri puolilla Suomea ja koko maailmaa estradeilla ja tapahtumissa, museoissa, työpajoissa, mediassa ja ennen kaikkea ihmisten kokemuksissa. Tästä alan näkyvästä ja kaikkien tuntemasta luonteesta huolimatta on onnistumisten taustalla oleva asiantuntijatyö usein tunnistamatonta ja näkymätöntä.

TAKUn marraskuussa julkaisema selvitys teki näkyväksi kulttuurialan korkeakoulutettujen osaajien ja monialaisen asiantuntijuuden arvostuksen taloudellista todellisuutta. Alan palkat ovat hämmentävän takamatkalla. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden palkkataso on jopa 30 % alempi kuin muilla aloilla, vaikka alan työn vaikuttavuus ja yhteiskunnallinen merkitys on tunnistettu jo pitkään.

Kulta ry:n viime vuonna julkaisemat luvut kulttuuriin suunnatun valtionrahoituksen kerrannaisvaikutuksista ovat vakuuttavia. Kulttuuriin sijoitettu valtion euro yli kymmenkertaistuu. Kulttuuri voidaankin perustellusti viimeistään nyt nähdä yhteiskunnan kivijalkana, jossa taloudelliset vaikutukset ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus kohtaavat. Näiden tietojen valossa on vähintäänkin perusteltua puhua kulttuurin rahoituksen vahvistumisen, ei leikkausten puolesta.

Kohti kestävää hyvää

Taiteen ja kulttuurin inhimillinen ulottuvuus ja työn kiinnittyminen universaaleihin ja planetaarisiin arvoihin, kuten ihmisarvo, demokratia, vapaus ja luonnon monimuotoisuus, ovat parhaimmillaan alamme supervoimia. Olenkin toiveikas ajassamme välttämättömän kulttuurisen ja toiminnallisen muutoksen mahdollisuuksista. Juuri nyt olisi viisautta ottaa kulttuurikentän osaaminen vakavasti.

Kuten kaikki muutokset, vaatii kulttuurin ja luovien alojen merkityksen ymmärtäminen ja sen täyden potentiaalin käyttöönotto kiinnostusta, rohkeutta, sitoutumista, suunnitelmallisuutta, laajaa yhteistä tekemistä ja riittäviä resursseja.  Näin joulun alla voisinkin toivoa, että nykyisestä kulttuurialan longterm goals-short term funding -mallista uskallettaisiin siirtyä rohkeasti longterm goals and funding -toimintamalliin, jonka turvin kestävät ja vaikuttavat myönteiset muutokset saadaan aikaiseksi ja ylläpidetään.

Kirjoittaja Pilvi Kuitu on työskennellyt valtakunnallisesti merkittävässä roolissa Kulttuurikeskus Piipoon toiminnanjohtajana jo yli 20 vuotta. Syksyllä 2023 hänelle myönnettiin Taide- ja kulttuurialan asiantuntija 2023 -palkinto.