Asiantuntijuus vahvistuu työharjoittelussa

Omien tietojen ja taitojen testaaminen työharjoittelussa on tärkeä askel asiantuntijaksi kehittyvälle opiskelijalle. Harjoitteluista Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen maisteriohjelmassa vastaava teatteritieteen professori Hanna Korsberg kertoo Vieraskynässään näkökulmia työharjoitteluiden merkityksestä sekä siitä, miten harjoittelut on liitetty osaksi tutkinnon osaamistavoitteita.

Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa pakollinen työharjoittelu on linjattu kuuluvaksi kandiohjelmiin, mutta myös maisteriohjelmien yhteisissä opinnoissa on kansainvälistymis- ja työelämäjakso (laajuus 5 op). Harjoittelu myös maisterivaiheessa on tarkoituksenmukaista, sillä harjoittelusta on paljon hyötyä juuri valmistumisen lähellä. Valmistuneen maisterin tulisi kyetä toimimaan itsenäisesti vaativissa oman alansa asiantuntijatehtävissä – ja työharjoittelu tukee tätä tavoitetta monin tavoin. Harjoittelu myös tarjoaa arvokkaita kontakteja työpaikkoihin.

Työharjoittelulla on tärkeä merkitys asiantuntijaksi kasvamisessa. Opiskelija voi harjoittelussa testata tietojaan ja taitojaan sekä kartuttaa osaamistaan. Hän voi reflektoida, minkä tyyppisissä työtehtävissä, itsenäisissä tehtävissä vai ryhmätyössä, hän kokee olevansa parhaimmillaan. Onnistuneessa harjoittelussa tehtävät ovat sopivasti haasteellisia ja alan asiantuntijuutta edellyttäviä. Opiskelija tarvitsee työtehtäviinsä ohjaajan tukea, vähintäänkin resurssihenkilönä, joka tarjoaa apuaan tarvittaessa. Olennaista harjoittelussa on myös opiskelijan identiteetin vahvistaminen oman alansa asiantuntijana. Se edellyttää vuorovaikutusta harjoittelupaikan muiden työntekijöiden kanssa.

“Sain käyttää kykyjäni ja osaamistani laajasti, ja koin myös olevani suuresti hyödyksi. Työssä oli paljon vastuuta mutta myös vapautta toteuttaa asiat omannäköisesti. Työ oli hyvin itsenäistä. Se sopii minulle, sillä koen olevani hyvä itseni johtamisessa ja organisoimaan omaa työtäni.”

“Ennen harjoittelua en itse asiassa ollut ollut erityisen kiinnostunut museoiden näyttelysuunnittelusta, vaan koetin ennemminkin löytää jollakin tapaa museokokoelmiin liittyvää harjoittelupaikkaa. Näyttelytiimissä työskentely tuntui yllättävän ”omalta”. Harjoittelu siis auttoi laajentamaan omaa näkemystäni siitä, mitä tulevaisuudelta toivon sekä antoi arvokkaan muistutuksen siitä, kuinka on tärkeää voi olla tarttua myös sellaisiin tehtäviin, jotka eivät oitis herätä suurta intohimoa.”

Miten harjoittelupaikat löytyvät?

Moni harjoittelupaikka löytyy pitkäaikaisen yhteistyön kautta, tai taiteiden tutkimuksen eri tieteenaloilta valmistuneet alumnit ottavat yhteyttä. Autamme tehtävän rajaamisessa, etenkin, jos aiempaa kokemusta harjoittelupaikan tarjoamisesta ei ole. Keskeisiä kysymyksiä ovat harjoittelijalta odotetut tehtävät ja työn määrä sekä tietysti harjoittelusta saatava korvaus. Emme lähtökohtaisesti suosittele palkatonta harjoittelua muuten kuin poikkeustapauksissa (tällöin palkattoman harjoittelun mitta on 80–120 tuntia, mikä vastaa suunnilleen harjoittelusta saatavaa opintopistemäärää 5 op).

Harjoittelupaikkojen kuvauksia myös kiertää työpaikkojen välillä, mikä kertoo alumnien verkostoista ja keskinäisestä yhteistyöstä. Opiskelijat etsivät harjoittelupaikkoja aktiivisesti myös itse ja sitä kautta onkin vuosien varrella löytynyt monia hyviä uusia yhteistyötahoja. Sanomattakin on selvää, että harjoittelupaikkoja tarjoavat tahot ovat erittäin tärkeitä kumppaneita yliopistolle. Harjoittelupaikkojen työntekijöiden tuki ja kannustus asiantuntijuuttaan testaavalle ja sitä kasvattavalle opiskelijalle on korvaamattoman arvokasta.

Omaa osaamista sanoittava raportti tukee työnhakua

Harjoittelun päätyttyä opiskelija kirjoittaa raportin, jossa hän kuvaa harjoittelun työtehtävät ja reflektoi omaa osaamistaan ja sen kehittymistä harjoittelun aikana. Opiskelijat ohjeistetaan sanoittamaan omaa osaamistaan ja omia valmiuksiaan suhteessa erilaisiin tehtäviin. Uraseurantakyselyissä tämä on havaittu keskeisesti työllistymiseen vaikuttavaksi tekijäksi. Maisterivaiheen harjoittelu on myös hyvä paikka pohtia, millaisia taitoja kannattaisi vielä opintojen aikana hankkia. Moni opiskelija kertoo saaneensa sopivasti vastuita ja velvollisuuksia, mutta myös tukea haastavissa tilanteissa. Opiskelija on otettu työyhteisöön mukaan kollegana ja hänen työtään ja asiantuntemustaan on arvostettu. Tätä tukee myös tieto, että moni jatkaa harjoittelupaikassaan tuntityöntekijänä, mikä on hieno jatko onnistuneelle harjoittelulle.

“Koen tulleeni arvostetuksi oman alani asiantuntijana ja kerryttäneeni rutkasti taitoja ja tietoa työelämää varten. Työympäristö oli minulle mieluisa, ja voisin kuvitella työskenteleväni samankaltaisessa paikassa jatkossakin.”

Aina harjoittelu ei vastaa odotuksia tai toiveita, mutta onneksi näin käy hyvin harvoin. Olemme silloin yhteydessä harjoittelupaikkaan ja keskustelemme asiasta myös opiskelijan kanssa. Valtaosa kokemuksista on positiivisia ja harjoittelut koetaan sekä opiskelijan että harjoittelupaikan puolelta onnistuneiksi ja molempia osapuolia hyödyttäviksi.

Mikäli opiskelijalla on jo kokemusta oman alan työpaikoista, harjoittelun voi korvata kirjoittamalla raportin omasta työkokemuksestaan.

Työharjoittelut ovat tärkeä työelämäkontakti korkeakouluille

Opiskelijan raportti antaa koulutusohjelmalle palautetta siitä, miten opintojen tuottama asiantuntemus ja työelämän vaatimukset kohtaavat. Myös kaikki dialogi harjoittelupaikkojen kanssa auttaa korkeakoulua hahmottamaan entistä paremmin, millaisia asiantuntijataitoja taide- ja kulttuurikentällä taiteellista työtä tukevissa ja mahdollistavissa tehtävissä tulevaisuudessa kaivataan.

Tutkinnoissa tasapainoillaan yleisten valmiuksien ja kunkin tieteenalan erityisvaatimusten välillä. Taidekentältä saamamme palautteen perusteella tehtävät muuttuvat entistä haasteellisimmiksi, joten riittävästä kunkin tieteenalan substanssiosaamisesta on pidettävä erityistä huolta. 

Kirjoittaja Hanna Korsberg on Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen maisteriohjelmassa harjoitteluista vastaava teatteritieteen professori. Artikkelissa olevat sitaatit ovat otteita opiskelijoiden harjoitteluraporteista ja niiden käyttöön on saatu lupa.