Monialaista sivistystä puolustettava

Suomi havahtui osaamistason kasvun pysähtymiseen OECD-maiden vertailussa. Ajankohtaista olisi puhua myös siitä, mitä on tapahtumassa osaamisen ja sivistyksen monialaisuudelle. Humanististen koulutusalojen ahdinko vaatii konkreettisia ratkaisuja.

Osaaminen on Suomen menestystekijä, jonka paljon puhuttu mittari on korkeakoulutettujen määrä. Yksin määrä kuitenkaan riitä, kun arvioidaan tulevaisuuden osaamisen monialaisuutta ja sivistystä yleisesti ottaen. Löytääksemme ratkaisuja monitahoisiin yhteiskunnallisiin ja ihmiskuntaa koskeviin kysymyksiin, tarvitsemme monitahoisia näkökulmia. Tässä humanistisilla tieteenaloilla on oma erityinen asemansa luonnontieteiden ja teknisten alojen rinnalla.

Humanistiset koulutusalat kannattelevat ymmärrystä ja merkityksiä – tietoa siitä, mistä tulemme, keitä olemme, minne menemme ja miten jaetut merkitykset syntyvät. Ilman tätä näkökulmaa on vaikea luoda positiivista tulevaisuusperspektiiviä tai resilienssiä, jota muuttuvassa maailmassa tarvitsemme. Tarvitsemme erilaisia ajattelutapoja, näkökulmia ja moniarvoisuutta. Monialaisuudesta ja moniarvoisuudesta puhuminen on trendikästä, mutta lunastetaanko tämä nykyisessä korkeakoulupolitiikassa?

Pienet humanistiset koulutusalat on ajettu nurkkaan

Humanistisilta koulutusaloilta viime vuosina leikattu rahoitusta ja toimintaedellytyksiä muun muassa Helsingin, Turun sekä Tampereen yliopistoissa. Erityisen uhanalaisia ovat olleet kulttuurien ja taiteiden tutkimuksen humanistiset koulutusohjelmat, kuten estetiikka, teatteritiede, musiikkitiede, elokuva- ja tv-tutkimus, klassilliset kielet sekä etnologia. Monialaisen sivistyksen ja asiantuntijaosaamiseen kannalta tilanne on hälyttävä. Pahimmillaan vaarana on tieteenalakato, jonka seurauksia joudumme katumaan.

Vuonna 2021 voimaan tullut korkeakoulujen rahoitusmalli (OKM) ei ole tuottanut pienille humanistisille koulutusaloille rahoitusmallin yleiseksi tavoitteeksi asetettua vakautta, vaan ennemmin näivettävän noidankehän. Tilanteen korjaaminen edellyttää tulosperustaisen rahoitusmallin kriittistä tarkastelemista sekä koulutusvastuiden asettamista. Toimenpiteisiin on tartuttava tulevalla hallituskaudella 2023–2027 ja jatkuvuus on varmistettava ylihallituskautisella parlamentaarisella sopimuksella.

Korkeakoulutasoinen asiantuntijuus ei synny tehtaissa

Nykyinen rahoitusmalli ohjaa säästö- ja tehokkuustavoitteillaan yliopistoja luopumaan pienistä yksiköistään ja keskittymään suuriin. OKM:n rahoitusmalli painottaa tulostavoitteena olevia tutkinto- ja julkaisumääriä. Suurten mittaluokkien ja määrien logiikkaa ei kuitenkaan voi soveltaa monialaista sivistystä tavoiteltaessa. Korkeakoulutasoinen oppiminen ja sivistyksen kasvaminen eivät tapahdu tehtaissa.

Se, että jollain erityisasiantuntijuuden alalle koulutetaan vain vähän osaajia, ei tarkoita, etteikö näitä osaajia tarvittaisi. Päinvastoin olisi kohtalokasta menettää tämä erityisasiantuntijuus maastamme. On huomattava myös, että pienten koulutusalojen merkitys ulottuu lisäksi laajasti sivuaineopiskelijoihin, joille ne tarjoavat akateemista koulutusta rikastavaa osaamista.

OKM jakaa rahoitusosuudet korkeakouluille isona kokonaisuutena, mutta tulosperustaisuus ohjaa palvelemaan samaa tavoitetta myös korkeakoulujen sisäisessä rahanjaossa. Tämä vaarantaa pienet humanistiset koulutusalat, joiden piirissä yksittäisen opiskelijan, tutkijan tai henkilökunnan jäsenen panos vaikuttaa suhteessa kohtuuttomasti koko koulutusalan rahoitukseen. Viisautta on myös tunnistaa, että akateeminen oppineisuus vaatii aikaa ja tilaa kypsyäkseen.

Taiteiden ja kulttuurin tutkimus tarvitsee suojakseen koulutusvastuun

Opetus- ja kulttuuriministeriö on määrittänyt maamme yliopistoille eri oppiaineita koskevat koulutusvastuut korkeakoulutuksen ja sivistyksen monialaisuuden varmistamiseksi. Tällä hetkellä kaikki taiteiden tutkimuksen oppiaineet kirjallisuutta lukuun ottamatta puuttuvat kuitenkin listalta. Yksikään yliopisto ei siis ole virallisesti vastuussa taiteiden tutkimuksen oppiaineiden koulutuksen järjestämisestä, ja ne ovat kevyttä pois pyyhittävää. On selvää, että koulutusvastuun aukkopaikat on hoidettava kuntoon kiireesti.

Antti Kurvinen laajensi tiede- ja kulttuuriministerikaudellaan maamme korkeakoulujen koulutusvastuita, mutta taiteiden ja kulttuurin koulutusohjelmat jäivät yhä ulkopuolelle. Tämä on vietävä nyt maaliin. Koulutusvastuun puutteet vaarantavat tällä hetkellä jopa Unescon sopimuksen mukaisen kulttuuriperinnön suojelemisen maassamme.

Monialaisen sivistyksen jatkuvuus varmistetaan turvaamalla rahoitus

Yhteiskunnassa vallitsevat arvot sekä tulostavoitteet, suorittaminen, tehokkuus ja kilpailuhenkisyys läpitunkevat myös korkeakoulukentälle. Siksi on pidettävä isoa ääntä moniarvoisuuden puolesta ja ymmärrettävä korkeakouluopetuksen laaja tulevaisuustehtävä.

Sivistys on palautettava keskeiseksi arvoksi.

Nykyisen rahoitusmallin aiheuttama vinouma on oikaistava ja sitomattoman perusrahoituksen osuutta tulee kasvattaa. Rahoitusmallissa on tärkeää vakaus ja ennustettavuus, mutta sen on myös tuettava korkeakoulujen laadullista kehittymistä.

Korkeakoulurahoituksen järkevä perusta edellyttää rahoittajalta luottamusta yliopistojen harkintakykyyn. Akateemisten yhteisöjen yksi tärkeimmistä arvoista on monialainen sivistys, jonka tärkeydestä harva on eri mieltä. Monialainen sivistys varmistetaan vain turvaamalla rahoitus myös pienille humanistisille koulutusaloille.

Lisätietoja:
Nea Leo
toiminnanjohtaja
puh. 044 066 4800
nea.leo@taku.fi

Tutustu TAKUn hallitusohjelmatavoitteisiin

Tutustu hallitusohjelmatavoitteiden ja vaalivaikuttamisen verkkosivuumme >>

TAKUn hallitusohjelmatavoitteet 2023–2027 (pdf) >>

TAKUn hallitusohjelmatavoitteet lyhyesti (one pager, pdf) >>

Avaamme tavoitteitamme artikkeleissa, joita julkaisemme verkkosivuillamme. Pysyt ajan tasalla, kun seuraat viestintäämme sosiaalisessa mediassa (Twitter, Facebook, Instagram, LinkedIn).