Korkeakoulujen tehtävän toteutuminen edellyttää vakaata rahoitusta

Tiesitkö, että rahoituksen leikkaaminen voi vaarantaa korkeakoulujen perustehtävän? Tiesitkö, että yli kolmasosa opiskelijoista kokee uupumusta? Tulevalla hallituskaudella on ratkaistava useita tulevaisuuden asiantuntijuuden turvaamisen kysymyksiä. TAKUn erityisenä huolenaiheena on taide- ja kulttuurialan asiantuntijuuden jatkuvuus.

Viime vuosien aikana korkeakoulujen tavoitteita on kiristetty miltei samaa tahtia kuin perusrahoitustakin. Tehdyt leikkaukset ovat vaarantaneet opetuksen laadun, riittävyyden sekä jopa kokonaisia taide- ja kulttuurialan koulutusohjelmia.

Yritysmaailmasta lainattu tulos- ja nopeusperustainen rahoitusmalli ei sovellu korkeakouluopetukseen, jossa oppimisen ja tieteen tekemisen tulee olla keskiössä. Korkeakoulujen toimintaa tulisi voida kehittää vapaasti kansallisen ja kansainvälisen kentän tarpeista käsin, ei ulkoisen rahoitusmallin ohjaamana.

Haasteita on aiheuttanut lisäksi se, että korkeakoulujen rahoituksen jakoperusteet ovat vaihdelleet viimeisen kymmenen vuoden aikana tavalla, joka on vähentänyt ennakoitavuutta.

Korkeakoulut tarvitsevat työrauhan – riittävän ja vakaan perusrahoituksen, jonka turvin ne voivat aidosti kehittää toimintaansa, tarpeita vastaavia opintosisältöjä sekä opiskelijoiden tukipalveluita. Jatkuvaa resurssivajetta ei voi paikata henkilöstön venymisellä. On myös varmistettava opiskelijoille mielekäs ja hyvinvoinnin kannalta kestävä opintopolku.

Suomi on pitkään erottunut kansainvälisissä vertailuissa kansakuntana, jonka menestys perustuu luovuuteen, osaamiseen ja innovaatiokykyyn. Tuoreen OECD-selvityksen mukaan olemme kuitenkin jämähtäneet paikoillemme 20 vuoden ajaksi samalla, kun verrokkimaiden koulutusaste on noussut kovaa vauhtia. Koulutustason parantamistarpeeseen havahtuminen ei yksin riitä: on kiinnitettävä huomiota myös koulutuksen monialaisuuteen.

Korkeakoulutetut osaajat ovat maamme tärkein kilpailutekijä

Tarvitsemme eri alojen korkeakoulutettuja asiantuntijoita kipeästi aikana, jolloin maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan. Korkeakoulujen perustehtäviä ovat muun muassa laaja-alaisen asiantuntijaosaamisen, tieteellisen perustutkimuksen sekä soveltavan tutkimustiedon tuottaminen, mutta myös alueellisen ja valtakunnallisen elinvoiman edistäminen.

Osaavat ja luovat ihmiset ovat Suomen tärkein voimavara ja kilpailutekijä. Tieteenalat tarvitsevat toisiaan. Taide-, kulttuuri- ja humaniset alat ovat korvaamattomassa roolissa tuottamassa ymmärrystä, tulkintoja, tietoa sekä ennakointikykyä matemaattis-luonnontieteellisen ja teknologiaosaamisen rinnalla.

Pahimmillaan rahoituksen leikkaaminen vaarantaa korkeakoulujen perustehtävän toteutumisen. Erityistä huolta on kannettava helposti paitsioon jäävien taide-, kulttuuri- ja humanististen alojen asemasta, joka on uhattuna myös korkeakoulujen sisäisessä rahanjaossa.

Aineettoman kulttuuriperinnön suojeleminen vaakalaudalla

Epäedullisilla kehityskuluilla, rahoituksen leikkaamisella ja suoralla tuloksellisuuteen sitomisella on seurauksia, jotka koskevat koko yhteiskuntaa monella tasolla.

Tiesitkö, että Suomi on sitoutunut Unescon yleissopimukseen aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta? Aineeton kulttuuriperintö tarkoittaa paitsi arjen tapoja ja tapahtumia, myös esittäviä taiteita sekä arvojen ja merkitysten siirtymistä sukupolvelta toiselle.

Tiedeyliopistoilla on keskeinen asema aineettoman kulttuuriperinnön tulkitsijana, tutkijana ja tallentajana. Helsingin yliopisto on maamme ainoa estetiikan, teatteritieteen sekä elokuva- ja tv-tutkimuksen korkeakouluopetusta tarjoava sekä tieteellistä tutkimusta tekevä taho. Musiikkitieteen alalla ainoastaan Helsingin yliopisto on profiloitunut suomalaisen musiikin tieteelliseen tutkimukseen.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen henkilökuntaa on kuitenkin jatkuvasti vähennetty ja rahoitusta on asteittain kutistettu. Kehityskulku on rapauttanut kokonaisia tieteenaloja sekä koulutusohjelmia, ja samalla Unescon sopimuksen noudattaminen muuttuu mahdottomaksi.

"Vielä ei ole myöhäistä kääntää suuntaa, nyt ollaan vedenjakajalla", sanoo Helsingin yliopiston teatteritieteen professori Hanna Korsberg.

Ilman taide- ja kulttuurialan riittävää opetusta yliopistoissa ei synny uusia päteviä opettajia, asiantuntijoita ja tutkijoita – ja seurauksena on vaikeasti paikattava osaajapula.

Opiskelijoiden työelämään siirtymistä tuettava 

Osaajia tarvitaan työelämää varten, joten korkeakouluopiskelijoille tulee olla tarjolla työelämään siirtymistä tukevia opintoja – mutta haasteena on, että yliopistojen nykyiset resurssit eivät riitä edes substanssiopintojen tarjoamiseen. Myös opiskelijoiden ohjaus työelämään siirtymisen kynnyksellä sekä harjoittelujaksojen kehittäminen vaativat huomiota.

Erityisesti ammattikorkeakoulujen harjoittelujaksot tarkoittavat vuositasolla mittavaa määrää henkilötyövuosissa laskettuna. Kyse on varteenotettavasta resurssista työnantajille, ja harjoittelijalle kuuluu maksaa siitä palkkaa. 

Ohjauksellinen vastuu harjoittelujaksoista koskee sekä oppilaitoksia että vastaanottavia organisaatioita, joiden yhteistyötä on kehitettävä – muutoin kärsijänä ovat opiskelijat.

Onnistuneet harjoittelujaksot mahdollistavat tulevaisuuden osaajille työelämätaitojen opettelemisen, verkostoitumisen ja joskus jopa väylän rekrytointiin.  

 Korkeakoulujen ohjausresursseihin, yksilökohtaiseen opinto-ohjaukseen sekä tukipalveluihin on panostettava opiskelijoiden edun varmistamiseksi.

Hyvinvoiva mieli on edellytys oppimiselle

Korkeakouluopiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat kasvaneet läpi 2000-luvun, ja pandemia syvensi kriisiä. THL:n tutkimuksen mukaan joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii ahdistuksen ja masennuksen oireista, ja yli 40 % kokee opiskelu-uupumusta. Syitä voi etsiä paitsi opiskelijoiden toimeentulon haasteista opiskelijaohjauksen heikoista resursseista, tulevaisuuden epävarmuudesta sekä yleisestä suorituskeskeisyydestä.  

Kiinnostavan näkökulman avaa Milla Räisäsen väitöstutkimus (2021), jonka mukaan yliopisto-opiskelijoiden kokema uupumus on yhteydessä oppimisen itsesäätelytaitoon. Itsesäätelytaidolla tarkoitetaan opiskelijan kykyä ottaa vastuuta oppimisestaan, suunnitella, toteuttaa ja arvioida omaa opiskelua ja oppimistaan. 

”Opiskelijat, joilla oli hyvät itsesäätelytaidot, kokivat vähemmän opiskeluun liittyvää uupumusta kuin opiskelijat, joilla oli ongelmia oppimisen säätelyssä”, sanoo Räisänen. Yliopisto-opiskelijoiden oppimisen säätelytaitoja olisi hänen mukaansa kehitettävä opintojen alusta asti. Jotta tämä toteutuisi, tarvitaan rahoitusta opiskelijoiden ohjaukseen ja tukipalveluihin. 

Jos ennaltaehkäisevää tukea ei pikaisesti paranneta, voi laskusta kertyä yhä suurempi. Jo nyt reilusti yli puolet opiskelijoista kertoo saaneensa riittämättömästi mielenterveyspalveluita niitä tarvitessaan (KOTT 2021).

Ongelmiin on nyt tartuttava pikaisesti. Saatavilla on oltava opiskelijahuollon ja opintopsykologin ammattiapua. Mielenterveyspalveluiden saavutettavuutta voidaan parantaa muuttamalla kuntoutuspsykoterapia opiskelijoille maksuttomaksi ja yleisesti lisäämällä psykoterapeuttikoulutusta. Hyvinvoiva mieli on perusedellytys oppimiselle – ja tulevalle työkyvylle.   

Tulevaisuuden osaajia ei ole vara menettää 

Koulutus on kansakuntamme yhteistä pääomaa. Taide- ja kulttuurialan korkeakoulurahoitus on turvattava. Tämä on ainoa keino varmistaa tulevaisuudessa tarvittava asiantuntijuus, joka pitää Suomen osaamisen kärjessä – tai edes mukana eurooppalaisessa tasossa.

Yhteiskunnalla ei ole varaa menettää tulevaisuuden osaajia jo ennen työelämään siirtymistä. Voisiko jopa sanoa, että riittävä rahoitus on eurooppalaisen sivistyksen salaisuus?

Tutustu TAKUn hallitusohjelmatavoitteisiin

Tutustu hallitusohjelmatavoitteiden ja vaalivaikuttamisen verkkosivuumme >>

TAKUn hallitusohjelmatavoitteet 2023–2027 (pdf) >>

TAKUn hallitusohjelmatavoitteet lyhyesti (one pager, pdf) >>

Lisätietoja:
Nea Leo
toiminnanjohtaja
puh. 044 066 4800
nea.leo@taku.fi

Avaamme tavoitteitamme artikkeleissa, joita julkaisemme verkkosivuillamme marraskuusta 2022 alkaen. Pysyt ajan tasalla, kun seuraat viestintäämme sosiaalisessa mediassa (Twitter, Facebook, Instagram, LinkedIn).