Työelämä ilman epäasiallista kohtelua on jokaisen perusoikeus
Vieraskynässämme tapahtumatuottaja ja musiikin maisteri Meri Jaakola muistuttaa, että huono käytös ei kuulu työelämään myöskään taide- ja kulttuurialalla, vaikka monenlaista epäasiallista käytöstä on alallamme totuttu katsomaan läpi sormien. Keväällä 2022 valmistuneessa pro gradu -tutkielmassaan Jaakola kartoitti taide- ja kulttuurialan epäasiallisen kohtelun nykytilannetta ja pyrki selvittämään piirteitä, jotka mahdollistavat epäasiallisen kohtelun olemassaolon kulttuurialalla.
Vuonna 2017 alkanut maailmanlaajuinen #metoo-liike nosti esiin systemaattisen epäasiallisen käytöksen ja erityisesti seksuaalisen häirinnän elokuva-alalla. Huolimatta vuosia jatkuneesta aktiivisesta keskustelusta, on koko #metoo-ilmiössä on edelleen kaiku taide- ja kulttuurialasta – ja hyvä että on. Sitä tuskin on voitu osoittaa, että epäasiallinen kohtelu tai häirintä olisi taide- ja kulttuurialalla sen yleisempää kuin jollain muulla työelämän osa-alueella, mutta on kiistatonta, että teemoista ja väärinkäytöksistä tulee puhua ääneen kulttuurialalla, ja muutoksia toimintakulttuuriin vaaditaan pian. Vuosikymmeniä jatkunut hiljaisuuden kulttuuri on alkanut murtua.
Aloite pro gradu -tutkielmaani tuli TAKUlta, joka oli perustanut työryhmän epäasiallisen kohtelun teeman ympärille. Graduni muotoutui yleiskatsaukseksi epäasiallisen kohtelun ja häirinnän teemojen nykytilasta Suomen taide- ja kulttuurikentällä sekä pohdinnaksi siitä, mitkä piirteet kulttuurialalla mahdollistavat ja ylläpitävät epäasiallisen kohtelun ilmapiiriä. Halusin gradun myös kertovan, mitä eri lait pitävät epäasiallisena kohteluna ja tuoda ilmi sitä, että epäasiallinen käytös ei ole ”vain” työpaikalle sopimatonta toimintaa, vaan useamman lain vastaista toimintaa, jota vastaan työnantaja on lainkin mukaan velvoitettu toimimaan. Toiveenani on, että graduni auttaa edes yhtä henkilöä tunnistamaan kokemansa epämukavan kohtaamisen työelämässä epäasialliseksi kohteluksi tai häirinnäksi, ja mahdollisesti vielä viemään asiaa eteenpäin. Yksin ei pidä jäädä, eikä töissä voi käyttäytyä huonosti vain siksi, että niin tai näin on ”aina ennenkin tehty.”
Epäasiallinen käytös ei ole ”vain” työpaikalle sopimatonta toimintaa, vaan useamman lain vastaista toimintaa, jota vastaan työnantaja on lainkin mukaan velvoitettu toimimaan.
Graduni nimi on My work opportunities depend on how much I can take – Inappropriate behaviour and harassment in the cultural domain in Finland. Kvalitatiivisessa gradussa tutkimuskysymyksiä on kaksi:
1. Mitkä erityispiirteet taide- ja kulttuurialalla mahdollistavat epäasiallista kohtelua ja häirintää tai niiden mahdollisuutta?
2. Mitä voidaan tehdä näiden ilmiöiden kitkemiseksi taide- ja kulttuurialan työpaikoilta?
Tutkimusaineiston keräsin kyselyllä ja teemahaastatteluilla, joiden kysymykset ja teemat nousivat kyselyn vastauksista. Aineisto kerättiin keväällä 2021. Kyselyä levitti TAKU, ja toiveena oli saada mukaan niin TAKUn jäsenistön edustamaa hallinto- ja tuotantopuolta kuin taiteilijapuoltakin. Kysely keräsi 176 vastaajaa ja vastaajia oli laajasti eri osista kulttuurikenttää. Keskimääräinen vastaaja oli pääkaupunkiseudulla asuva 26–49-vuotias nainen, pienessä organisaatiossa työskentelevä järjestö- tai yhdistyskentän työntekijä, joka on toiminut alalla 9–12 vuotta.
Mikä mahdollistaa häirinnän ja epäasiallisen kohtelun taide- ja kulttuurialalla?
Gradun ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastasin neljällä löydöksellä, jotka ovat: riittämättömät rahalliset resurssit, johtamistaitojen puute, taiteilijamyytti ja työn rajattomuus. Mikään näistä ei yksin ole uniikki piirre taide- ja kulttuurialalle eikä yksin selitä epäasiallisen kohtelun olemassaoloa. Enemmänkin vastaus tutkimuskysymykseen on näiden yhteisvaikutus (ja moni muu asia) kuin nämä neljä toisistaan erillisinä ilmiöinä. Taiteilijamyyttiä tosin voi melko turvallisin mielin pitää kulttuurialalle tyypillisenä piirteenä. Termin ”myytti”-osan tutkiminen oli yksi graduni mielenkiintoisimpia osuuksia. Taiteilijuus on historiallisesti saatettu nähdä opeteltua taitoa suurempana, jopa jumaluuteen pohjaavana selittämättömänä ja syntymättömänä ilmiönä, jota ei opita, vaan joka joko on tai ei. Taiteilijamyytti-löydös oli johtamistaidon puutteen ohella myös se, joka nousi eniten aineistossa esiin: kuinka taiteilijoilta siedetään todella huonoa käytöstä siksi, että he ovat taiteilijoita. Tämä kytkeytyy työn rajattomuuteen: taiteilija voi olettaa, että esimerkiksi tuottaja on heti saatavilla, vaikkapa keskellä yötä, kun taiteilijan inspiraatio iskee ja käsillä olevaa projektia pitäisi työstää sillä sekunnilla.
Inspiraatiota ei kukaan vaadi aikatauluttamaan, mutta jokaisella tulee olla oikeus erottaa työ- ja vapaa-aika. Eräs haastattelemani esittävän taiteen tuottaja sanoi kokeneensa huonoa omatuntoa sanoessaan, että hänelle tuottajan työ oli ”vain” työ. Työ tulisi nähdä persoonallisuuden jatkumona eikä asiana, jota tehdään elättääkseen itsensä. Moni näkeekin: taide- ja kulttuuriala koetaan edelleen yleisessä keskustelussa kutsumustöiden kategoriaan, mikä kävi tuskallisen ilmeiseksi pandemia-ajan aikaisessa alamme kohtelussa.
Taide- ja kulttuurialalla tilanne, jossa erittäin pätevä sisällöntuntija kuten taiteilija nostetaan johtoasemaan ikään kuin palkintona, ajattelematta johtajan työn vaatimuksia. Alalta puuttuu niin koulutuksen kuin kokemuksen tuomaa johtamisosaamista, jota graduni aineistossa peräänkuulutettiin vahvasti. Rahalliset resurssit eivät yksin selitä epäasiallisen kohtelun mahdollisuutta eivätkä esimerkiksi pienemmän rahoituksen organisaatiot tietenkään ole alttiimpia epäasialliselle käytökselle. Gradussani käsittelen teemaa sen kautta, että rahan ollessa vähäistä, jää esimerkiksi hr-henkilö usein palkkaamatta, ja työt kasaantuvat muutenkin harvemmille hartioille kuormittavasti.
Mitä voidaan tehdä näiden ilmiöiden kitkemiseksi alan työpaikoilta?
Toiseen tutkimuskysymykseen on jopa ensimmäistä haastavampaa vastata kattavasti. Keräämäni aineiston sekä alalla tehtyjen muiden selvitysten perusteella koostin kuitenkin neljän askeleen ehdotuksen, joiden avulla epäasiallisen kohtelun ja häirinnän kitkemisen alkuun voitaisiin päästä:
- Kulttuurialan yhteisen eettisen toimielimen perustamisen vauhdittaminen
- Koko kulttuurialaa koskevien eettisten pelisääntöjen perustaminen
- Taide- ja kulttuurialan rahoituksen pohjaaminen näiden pelisääntöjen noudattamiseen
- Epäasiallisesta kohtelusta ja häirinnästä ääneen puhuminen ja vastaantulevien tapausten eteenpäin vieminen.
Eräs kyselyvastaaja totesi, että jo graduni kaltaisen tutkimuksen olemassaolo on avoimuudessaan askel oikeaan suuntaan. Tätä toivon itsekin: läpinäkyvyys, yhdessä tekeminen ja huonon käytöksen tuomitseminen tulevat toivottavasti olemaan osa ratkaisua ongelmaan, johon ei ole helppoa tai yksinkertaista ratkaisua.
TAKUn hallituksen jäsenistä koostuva työryhmä kokoaa parhaillaan opasta Merin gradun pohjalta.
***
Meri Jaakola on festivaali-, tapahtuma- ja fanituotetuottaja. Hänen työnantajiaan ovat mm. Flow Festival, Ruisrock, Antti Tuisku, Vesala ja Haloo Helsinki! Jaakola nauttii tuotannoista, joissa suunnittelu ja kenttätyö kohtaavat ja joissa töihin on kivaa tulla. Hän on kiinnostunut työhyvinvoinnin ja mielenterveyden teemoista. Jaakola on valmistunut Sibelius-Akatemian Arts management -ohjelmasta. Livemusiikin parissa työskentelevä Meri viettää myös ison osan vapaa-ajastaan keikoilla, minkä lisäksi hän rakastaa lukemista ja muodostelmaluisteluharrastustaan.
